Suomi on lähtenyt Durbanin ilmastokokoukseen hakemaan todellisia tuloksia. Aikaa on hukattu jo liikaa ja nyt on tärkeää käyttää kaikkea tietotaitoa, jotta ilmastoneuvotteluissa päästään eteenpäin. Suomella on matkassaan omien alojensa virkamieshuippuja, jotka neuvottelevat eri aihealueiden työryhmissä.
Ilmastoneuvottelut on loistava paikka tavata kaikki tämän aihealueen huiput. Näihin huippuihin lukeutuu myös laaja kirjo erilaisia kansalaisjärjestöjä. Yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa onkin voimavara, jota ei kannata väheksyä.
Tapasimme jo ennen Durbaniin lähtöä muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen toimijoita ja täällä paikan päällä olemme ehtineet tavata ainakin KEPAn, WWF:n, Kirkon Ulkomaanavun, kansainvälisen Greenpeacen, SAKn, ja CAN:n edustajia.
Tapaamiset ovat olleet tarpeellisia monessa mielessä.
Järjestöillä on monimuotoisia näkökulmia neuvottelujen teemoihin ja näihin tutustuminen antaa laajempaa perspektiiviä. Kansainvälisten toimijoiden tapaaminen antaa aihetta haastaa kantoja, jotka perustuvat pelkkiin kansallisiin etuihin. Jos jokaisen maan lähtökohtana on vain turvata kansallisia etuja, ei riittäviä toimenpiteitä synny. Esimerkiksi metsänielujen ja kestävän metsänhoidon turvaaminen onnistuu paremmin, jos aitoa globaalia etua miettivät järjestöt ja toimijat haastavat kunkin maan näkemään yli kansallisen näkökulmansa globaalin ympäristöintegriteetin.
Uudet ideat ovat tarpeen esimerkiksi ilmastorahoituksen löytymiseen. Paljon puhuttujen innovatiivisten rahoituslähteiden löytymiseen tarvitaan monta kekseliästä päätä. Järjestöjen kontaktien ja verkostojen avulla on mahdollista löytää uusia yhteistyökumppaneita ja kehittää innovatiivisia ratkaisuja neuvottelujen edistämiseksi. Sektorikohtaiset päästökaupat ovat yksi merkki globaaleista rahoituskeinoista, joissa ylitetään maakohtainen ajattelu.
Jokseenkin harhaanjohtavaa on tietysti puhua järjestöistä yhtenä kimppuna. Järjestöjen keskenkin on paljon eri näkemyksiä siitä miten asioita pitäisi viedä eteenpäin ja missä todelliset vääntämisen paikat ja painopisteet tulisi olla. Suurimman osan kanssa olemme kuitenkin tismalleen samaa mieltä siitä, mikä lopputuloksen tulisi olla: kattava, globaali ja laillisesti sitova sopimus ja tavoitteet, joilla ilmastonmuutos voidaan pysäyttää alle kahden asteen.
Osallistuvaan demokratiaan kuuluu, että kaikilla on mahdollisuus ilmaista äänensä. Tärkeää on, että ilmastoneuvotteluissa kuuluu yhä enemmän niiden ääni, jotka ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät, eikä vain ilmastonmuutosta eniten aiheuttaneiden suurimpien talouksien ääni. Järjestöt usein korostavat myös tätä näkökulmaa.
Lämmin kiitos kaikille järjestöille jo tässä vaiheessa neuvotteluja ja toivottavasti saamme yhdessä merkittäviä tuloksia aikaan Durbanissa.
Kirjoittaja on ympäristöministeri ja Vihreiden puheenjohtaja.
Teksti on ilmestynyt aiemmin Durbanin ilmastokokouksen taustoista kertovalla Ilmasto.org-sivustolla.
Kommentit
Rahalla ja talouskasvulla?
Edellyttääkö maailmanpelastus Durbanissa rahaa ja talouskasvua? Tai vihreää rahaa ja vihreää talouskasvua?
Kiinnostavaa olisi kuulla kuinka maailma pelastetaan kutistuvan talouden, hupenevan öljyn ja lisääntyvien konfliktien maailmassa. Se olisi myös realistisempaa, ainakin minun mielestäni.
Turvallista lentomatkaa toivottaen.
Kasvu johtaa ympäristön tilan parenemiseen
Aalto Debating Societyn järjestämän degrowth-väittelyn (16.11.2011; Aalto-kauppakorkeakoulun juhlasali) loppusanoissa laskentatoimen professori Seppo Ikäheimo sanoi, että kasvu luo edellytykset panostaa ympäristökysymysten ratkaisemiseen.
Taloustieteen professori Matti Pohjola tuumaili samassa tilaisuudessa, että Suomen ympäristön tilan paraneminen viimeisten 30 vuoden aikana on suoraa seurausta talouskasvusta.
Siis: talouden kasvu = parempi ympäristön tila. Vastaavia yhtälöitä löytyy vaikka millä mitalla (talouden kasvu = vähemmän köyhyyttä, jne.)
Tällainen ajattelu tulee siis tieteen huipulta.
Jouko Kämäräinen
sokea idiootti
Suomen ympäristön tila
Suomen ympäristön tilan voi sanoa parantuneen viimeisen 30 vuoden aikana vain, jos valitsee tarkasteluunsa tarkoin rajatun yksittäisen kohteen (esim. järven), jonka tilaa on onnistuttu kohentamaan. Yleisesti ympäristön tila on heikentynyt.
Muutama vuosikymmen sitten oli helpompi löytää muutakin metsää kuin puupeltoa eikä sinilevästä vielä puhuttu. Sinileväongelmaan törmäsin ensimmäistä kertaa vuonna 1997 Espoossa Laurinlahden uimarannalla.
En ole silti varma, että Pohjola itsekään uskoo omaan väitteeseensä. Kyse oli debatista, jossa tehtävänä oli puolustaa annettua näkökantaa riippumatta siitä, mitä mieltä itse aidosti on.
Kuin jumalaan
Ville Niinistö: "Suomi on lähtenyt Durbanin ilmastokokoukseen hakemaan todellisia tuloksia."
Tämän päivän Helsingin Sanomista luin, että Suomi tavoitteli ilmastokokouksessa erillislupaa hakata metsiä laajemmilla alueilla. Huh huh. Onneksi Suomi joutui sentään sitoutumaan siihen, että metsien pinta-alan pienentyminen lasketaan kasvihuonepäästöiksi.
Luotan ympäristöministeriin kuin jumalaan. Jokainen minua vähänkin tunteva tietää, mitä tällä tarkoitan.
vain pieni ajatus
"Tämän päivän Helsingin Sanomista luin, että Suomi tavoitteli ilmastokokouksessa erillislupaa hakata metsiä laajemmilla alueilla."
Luitko, Hanna-Leena, paperiversiota?
Esko
Eskolle
Luen Helsingin Sanomia vain paperiversiona. En siis tiedä, löytyykö sama verkosta.
t. Hanna-Leena
Arjen tahantonta komiikkaa
Mistäs se paperi tuleekaan? :)
Hyvää joulunalusaikaa kaikille. Antakaa vain henkisiä lahjoja.
Esko
Näin on
Hyvin huomattu, Esko, tosin elin siinä toivossa, että juuri minun Hesarini on tehty kierrätyspaperista.
Taitavat henkiset lahjani näin joulun alla ja muutenkin olla hiukan hukassa. Vähän niin kuin niillä, jotka samanaikaisesti onnistuvat haaveilemaan sähköautoista ja vastustamaan ydinvoimaa.
t. Hanna-Leena
Mikä puolestaan on ...
... ilmainen internet?
Kirjoita uusi kommentti