Yhteisöviljelykokeilu, osa III

28.6.2011 (tiistai)

Kitkemistä. Lämpötila pellolla nousee 30 asteeseen. Neljä tuntia saa riittää. Uusi varsihara on kätevä. Välineellä pääsee lähelle versoa. Kaikkea ei tarvitse kitkeä käsin.

12.7.2011 (tiistai)

Porkkanoiden seassa lymyilee porkkanaa muistuttava rikkaruoho. Karo kertoo jättäneensä epävarmat tapaukset kitkemättä. Pavuissa on havaittu lehtiä jyrsivä ”mustakeltainen pikkuötökkä”. Ötökkä tunnistetaan myöhemmin kirpaksi. Tilannetta tarkkaillaan. Torjunta-aineena mainitaan laimennettu virtsa. Kirppaa astetta kookkaampi ongelma on pellolle poikaset tehnyt jänis, joka odottelee perheineen sadon kypsymistä.

16.7.2011 (lauantai)

Judy patistelee sähköpostilistalla porukkaa pellolle. ”Morjensta tontut! Täällä on edelleen aikamoinen rikkaruoho-alerta päällä molemmilla pelloilla. - - - En nyt tällä kertaa jaksa puskea ulos tän tarkempaa raporttia pellon kuulumisista, joten jos kiinnostaa niin kannattaa tulla itse paikan päälle katsomaan ;)”

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

17.7.2011 (sunnuntai)

Pellolla kolmen viikon tauon jälkeen. Vuorottelevat helle- ja sadejaksot ovat tehneet tehtävänsä. Pahiten rikkaruohottuneet alueet muistuttavat viidakkoa. Kitken papupenkistä tornitalon korkuisia jauhosavikoita ja käsi tarttuu kiinni pehmeään. Sormissa roikkuu pikkuruinen jänis! Pelästyn ja karvakasa ryhtyy loikkimaan tomerasti karkuun. Vauhti ei päätä huimaa. Ehkä jossakin pellon- tai tienvarren sähkötolpassa istuu hiirihaukka, joka on jo havainnut seuraavan ateriansa.

18.7.2011 (maanantai)

Anu kirjoittaa kitkeneensä sipulipenkkiä. Juolavehnien määrä on valtava. Kumppanilla on alkamassa töissä yövuoroputki. Se merkitsee ongelmia lastenhoidossa. Hyvä muistutus siitä, että yhteisön jäsenet elävät eri elämäntilanteissa. Omat lapseni ovat jo aikuisia. Voin järjestää aikatauluni omien tarpeideni mukaan. Ylellisyyttä.

Sipuli vai rikkaruoho? (Kuva: Jouko Kämäräinen)

Karo kirjoittaa, että leppäkertut hieroskelevat pellolla eturaajojaan – kuin mielissään tulevasta herkkuateriasta. ”Niiden ruokaa on kirvat, jotka tykkää meidän kasveista. Tsemppiä leppäkertuille. Pupuihin en törmännyt, onneksi.” Ilmatieteen laitos lupaa Tuusulaan huomenna sadetta. Siirrän menoni keskiviikolle.

22.7.2011 (perjantai)

Pellolla keskiviikkona seitsemän, tänään 3,5 tuntia. Härkäpapu kantaa komeasti hedelmää. Salaattipenkit näyttävät hyvältä ja kurpitsat kasvattavat kauniita, oranssin värisiä kukkia. Judy ehdottaa kokousta. Yhteisöviljely on ollut monille harppaus uuteen. On ryhdyttävä miettimään – monien syntyneiden kysymysten lisäksi – sadon korjuun ja jakamisen periaatteita. Esimerkiksi pinaatti on yltänyt korjuuvalmiiksi. Kokouksen ajankohdaksi sovitaan torstai kello 19.00.

Talvella syödään härkäpapua. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

Salaattipenkki (Kuva: Jouko Kämäräinen)

Kurpitsa: hede- vai emikukka? Ei harmainta aavistusta. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

Nurmi- vai niittyheinäsirkka? (Kuva: Jouko Kämäräinen)

29.7.2011 (perjantai)

Kokouksessa pohdittiin, onko jänisten lähdettävä, jos niiden sadolle aiheuttamat haitat ovat mittavia. Jänisten pyydystäminen ja vieminen Tuusulanjärven toiselle puolelle olisi vaihtoehto, mutta vaikea toteuttaa käytännössä. Puhuttiin eettisistä näkökohdista. Kumpi painaa enemmän, jäniksen vai viljelijän näkökulma? Sovitaan, että peltoa tarkkaillaan ja raportoidaan jänishavainnoista.

Sadon jakaminen / tehdyt työtunnit on hankala yhtälö. Tasapuolista sadon jyvitystä on mahdoton tehdä. Satoa jaetaan jo nyt (pinaatti), sekä seuraavaksi harvennusten yhteydessä (punajuuri, porkkana, jne.), joten jokaisen on vain otettava mukaansa tarvitsemiaan määriä. Myöhemmin kesällä asiasta täytyy vielä puhua. Millä periaatteella esimerkiksi jaetaan sato osuuskunnan ja viljelijöiden kesken? Otetaanko kauden alussa tehdyt kulutusarviot huomioon?

Todettiin, että kasvotusten tapahtuvaa keskustelua on ollut liian vähän. Kannattaisiko järjestää yhteisiä talkoopäiviä, joissa jäsenet oppisivat tuntemaan toisiaan paremmin ja yhteisö hitsautuisi tehokkaammin yhteen? Esitettiin toivomus, että porukka kirjoittaisi listalle ahkerammin tuntemuksistaan / kokemuksistaan / toiveistaan.

Epäselvyyksiä säilytyspaikan suhteen. Sovittiin, että ohitetaan ongelmat kerralla ja rakennetaan talkoilla oma maakellari! Kunnollisen kellarin rakentaminen kestää viikon. Asiaan palataan syksymmällä.

Ainakin kaikki kokoukseen päässeet ovat viljelyprojektissa innolla mukana ja haluavat kehittää toimintaa. Kysymyksessä on yhteiskunnallisestikin merkittävä projekti. Ruokapiirejä perustetaan ennennäkemättömällä vauhdilla, mutta ne kaikki törmäävät samaan ongelmaan: tuotteiden saatavuuteen. Lähiluomu (ei siis lähiteholuomu) on työvoimaintensiivistä toimintaa. Tuotteiden saatavuusongelma ratkeaa vain viljelijöiden ja kuluttajien yhteistyöllä, ei perustamalla lisää ruokapiirejä. Rikkaruohot pitäisi kitkeä kahden viikon sisällä. Sen jälkeen viljeltävät kasvit ovat jo niin isoja, etteivät rikkaruohot pääse häiritsemään kasvua.

Karo lähettää listalle kuvaukset pellon yleisimmistä rikkaruohoista. Pitkä, takertuva, köynnösmäinen tahmatassu = keltamatara. Kasvi, jolla kolikkomaiset, kellertävät siemenet = hiirenvirna. Karon lapsuuden lempikasvi sydämenmuotoisten siemenien vuoksi = lutukka. Kaikille jo tuttu = juolavehnä. Pienenä porkkanan taimen näköinen (kehittää myöhemmin vaaleanpunaiset kukat) = tähkämö.

Ohjeet pinaatille: leikkaa 10 cm:n päästä juuresta, jätä varteen lehtiä, niin pinaatti voi innostua tekemään vielä uusia varsia ja lehtiä. Kysymys: jos nyppii vain lehdet ja jättää kukinnot, tuleentuuko siemenet ensi syksyä varten? Kuka korjaa pinaattia myyntiin osuuskunnalle?

Karon resepti: Punajuuripyörykät kermaviilikastikkeessa. 4-5 keskikokoista punajuurta. 1,5 rkl garam masalaa. 1,5 tl hing-jauhetta (tai sipulijauhetta). 2,5 tl suolaa. N. 2 dl kikihernejauhoa (tai soijajauhoa, vehnäjauhokin voi käydä). Uppopaista! Kastike: 200 g kermaviiliä. 1/4 tl mustia sinapinsiemeniä. 1 tl hing-jauhetta. 1 tl suolaa. Paistamisen jälkeen valuta pyöryköitä siivilässä, kippaa kastikkeeseen ja anna imeytyä hetken.

Soile kirjoittaa: ”Tänään me nelistään rapsutettiin mullitettuja porkkanapenkkejä vapaaksi mullan alta ja saatiin porkkanarivit melkein valmiiksi. Mutta yrteille pitäisi tehdä sama homma, ja nopeasti, koska ne kaiketi nääntyy siellä pimeässä.”

Rusakko pysytteli torstaina Tuusulantien varressa liikkumattomana avoimessa maastossa. Ovatko kaikki rusakot näin kesyjä? (Kuva: Jouko Kämäräinen)

30.7.2011 (lauantai)

Sampsa on kaivanut kolme kauimmaista yrttipenkkiä esiin. Kahdesta seuraavasta ei löytynyt yrttejä. Penkkejä on paikoin kitketty papukaijamerkin arvoisesti. Viimeisen päälle tehty kitkentä painottuu kaupan puoleiselle sivulle. Ylärinteen on paikoin kitkemättä. Ehdotus: Olisiko hyvä ajatus kitkeä kaikki penkit ensin kasin arvoisesti ja lähteä sitten hiomaan lopputulosta ja tavoittelemaan kymppiä ja papukaijamerkkiä? Ensimmäiset kesäkurpitsat alkavat olla kypsiä. Voi poimia alkavalla viikolla. Kypsyminen on siitä eteenpäin nopeaa. Suunta kohti kesäkurpitsadieettiä. Ensin soppaa, sitten vielä soppaa…

”Tuli taas hyvä fiilis työnteosta. Haba kasvaa:)”

Sampsan resepti: Paistetut punajuuret. Pese juuret, viipaloi pitkittäin reiluiksi paloiksi. Kuumenna pannussa öljy, kuullota sipulia ja valkosipulia. Paista punajuuret rapsakoiksi (ja porkkanat yms.), mausta suolalla ja mustapippurilla. Punajuuren lehdet voi freesata (paistaa nopeasti) ja syödä juurten kanssa. Nassuta uusien perunoiden sivulla, nam.

Kolmas raporttiteksti alkaa olla paketissa. Käyn vilkaisemassa Vantaan Sanomien verkkolehden keskustelupalstaa. VS:n juttuun ”Ruokapiiri pyörii, vaikka luomua saa lähikaupasta” on jätetty neljä kommenttia. Toimittaja ei ole tunnistanut lähiluomun saatavuusongelmaa. Kun uutisointi on vajavaista, kuinka kuluttajat voisivat olla kuvittelematta, että lähellä tuotettua luomuruokaa putoaa automaattisesti pöytään, kun vilauttaa viljelijälle setelin kulmaa? Koneilla pyörivä nyky-yhteiskunta on vääristänyt ihmisten käsitykset työstä – ja varsinkin konetuotannon rajoista. Luonnonmukainen lähituotanto vaatii paljon käsiä. Tehtaan liukuhihnalta tulevasta "ruoasta" kannattaa pysytellä kaukana.

Valittujen palojen selvitykseen pohjautuvaan kommenttiini ”Suomalainen luottaa pankinjohtajaan, ei ympäristöaktivistiin” on kirjoitettu yksi vastaus.

”Yhä useampi sinkkumies ei löydä koskaan naista” –ketjuun on jätetty 206 kommenttia.

MOT.