Yhteisöviljelykokeilu, osa II
8.6.2011
Tuusulanjärven ja osuuskunnan välinen pelto on nyt kylvetty täyteen. Pellon viimeisille riveille on istutettu esikasvatettuja kessun taimia. Nauriille, kurpitsoille ja Lasse Nordlundin sekarotuiselle keltaiselle lantulle olisi löydettävä vielä tilaa. Helteiden vuosi kylvöllä ei ole kiirettä; se pyritään ajoittamaan sateen edelle, jolloin itäminen on nopeaa ja rikkaruohot eivät pääse kirimään kasvussa ohi. Sääennusteen mukaan viikon kuluttua sataa. Se saattaa tarkoittaa sitä, että yhteisöviljelyporukka komennetaan lyhyellä varoitusajalla pellolle ämpäreiden ja kastelukannujen kanssa!
Rikkaruohot tekevät vahvaa tulemistaan. Projektin suurinta urakkaa, koko kesän jatkuvaa kitkemistä, ei voi aloittaa, ennen kuin kylvölinjat ovat kunnolla näkyvissä. Rikkaruohot pyritään nostamaan pellosta juurineen, mutta hauraan verson vieressä olevat rikat ainoastaan taitetaan katki. Kitkeminen tuntuu ensin hankalalta, sitten se alkaa sujua omalla painollaan.
9.6.2011
Kurpitsansiemeniä varten valmistettu seos 50:50 kompostia ja savimaata osoittautuu liian saviseksi. Sotketaan seokseen seuraavaksi enemmän kompostia. Kessujen kastelua jatketaan. Taimet ovat hauraita; kastelun kanssa saa olla varovainen. Pelastetaan mullan alle joutuneita / kaatuneita varsia. Olisiko kannattanut kastella ensin kuivat penkit ja laittaa vasta sitten taimet maahan?
10.6.2011
Lantun ja nauriin kylvö toiseen peltoon. Missä ovat kylvökoneen osat? Lanttua istutetaan 20 riviä, naurista 7 riviä. Viimeiset kurpitsan siemenet kylvetään purkkeihin. Seokseen laitetaan runsaasti kompostia.
11.6.2011
Soija- ja härkäpapujen vaot ovat hyvin näkyvissä, joten niiden välit voi huoletta ajaa työnnettävällä kitkentälaitteella. Käsin kitkemistä. Hellettä. Kastellaan taas kessut illalla.
Tällä 100 vuotta vanhalla laitteella kitketään vakojen välit. Laitteen perässä on kaksi toisiaan kohti käännettyä, säädettävää väkästä, joilla ajetaan rikkaruohot nurin. Laitteen puisessa varressa lukee ”seeder”. Pyörän navan hammastuksesta voi siis päätellä, että laite toimii myös kylvössä? (Kuva: Jouko Kämäräinen)
17.6.2011
Kookkaimmat soija- ja härkäpavun taimet ovat viisisenttisiä. Nopeimmat punajuuretkin ovat jo muutaman sentin pituisia. Taimien väleiksi harvennetaan viisi senttiä. Harvennettavaa on paljon: yhdestä taimiryppäästä saattaa nousta kymmenen punajuuren hennot, tyvestä tummanpunaiset varret.
Härkäpapu (Kuva: Jouko Kämäräinen)
Soijapapu (Kuva: Jouko Kämäräinen)
Juolavehnä on melkoinen veijari. Kasvin maan päällä sijaitseva osa saattaa olla hyvinkin vaatimaton; kun kasvin vetää rauhallisesti ylös maasta, pienellä lapiolla samalla auttaen, perässä tulee valkoinen, pitkä juurakko. Leipovat Saksassa juolavehnästä kuulemma leipää!
18.6.2011
Sadetta aamusta lähtien.
19.6.2011
Papupenkkien kitkemistä.
22.6.2011
Porkkanatkin alkavat jo olla näkyvissä. Monessa muussakin penkissä näkyy poliittisesti sitoutumatonta vihreää väriä. Retiisi nosti ylös sirkkalehtensä ja kuivui. Suuri osa retiisistä on kylvettävä uudestaan. Retiisin vieressä on muutama homehtunut papukaista. Nekin on kylvettävä uudestaan. Kessut ja kurpitsat voivat paksusti.
Mitä kessut edellä... (Kuva: Jouko Kämäräinen)
...sitä kurpitsat perässä. (Kuva: Jouko Kämäräinen)
Punajuuripenkit on kitkettävä uudestaan. Hentoja varsia nousee peltoon kuin sieniä sateella. Suomessa pappiloiden puutarhoihin 1800-luvulla tulleen punajuuren (jonka oikea nimi on muuten punajuurikas) lehdet maistuvat… punajuurelta! Versoista voi tehdä salaattia tai syödä sellaisinaan.
Pelto-ohdake yrittää vallata juolavehnän kanssa alaa. Piikikäs kasvi on kitkettävä käsineet kädessä. Pelto-ohdake ja juolavehnä ovat suojautuneet pomminvarmalla tavalla kitkemiseltä: molempien juuret ovat niin syvällä maassa, että niitä ei saa millään konstilla ylös. Sika kuulemma kaivaa juolavehnän juurakot mielellään ylös ja syö ne. Sikoja ei näy missään.
Tulisiko maailmasta parempi paikka, jos pörssimeklarit ja pankkiirit vaihtaisivat työnsä 60 pyöräilykilometriin ja päivään pellolla?
Tulossa sateinen juhannusviikonloppu, sitten taas pellolle, luonnon näyttöpäätettä ihailemaan!
Kommentit
Kiitos kokeilun dokumentoinnista
Löysin joku aika sitten elonkehän verkkosivut ja tänään tämän yhteisöviljelykokeilun. Monia tuttuja ja itseäkin tuo luomuruoka kiinnostaa, joten oli mielenkiintoista lukea millaista se viljely varsinaisesti on. Jatkoa ja satoa odotellessa, hyvää päivänjatkoa.
Luomusta
Tuusulan yhteisöviljelyprojekti taitaa olla aika lailla ainutlaatuinen kokeilu Suomessa. Mallilla saattaa olla paljon annettavaa ihmisille, jotka pohtivat siirtymistä puhtaaseen, paikalliseen ruokaan, sekä viljelijöille, jotka miettivät mahdollisuuksia siirtyä luonnonmukaiseen, monipuoliseen tuotantoon, mutta eivät voi tehdä sitä tuotannon työvoimaintensiivisyyden (siis kustannusten) vuoksi.
Kohtapuoliin ilmestyvässä painetussa Elonkehä-lehdessä on paljon tärkeää asiaa luonnonmukaisesti viljellystä ruoasta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Luomutuotteita ostava ei välttämättä tiedä, että teholuomutuotannon energiaintensiivisestä monokulttuurista kotoisin oleva tuote saattaa olla varsin huono ostopäätös.
Reclaim the fields!
Jouko Kämäräinen
Vastaava päätoimittaja
Elonkehä-lehti
Kirjoita uusi kommentti