Yhteisöviljelykokeilu, osa I

Sähköpostiin ilmestyi 20.3.2011 viesti yhteisöviljelykokeilusta Lassilan luomutilalla Tuusulassa. Osuuskunta Oma maa etsi 10 – 20 ihmisen kokoista ryhmää, joka sitoutuisi viljelemään satokaudella 2011 osuuskunnan palstaa, tuottaen itselleen luomuruokaa vuoden tarpeiksi. Yhteisöviljelijöiden tarpeet tuplataan ja Oma maa myy sadosta yli jäävän puolikkaan omaksi hyödykseen. Alustavan arvion mukaan jokaisen yhteisöviljelijän olisi kyettävä sitoutumaan tilalla kesän aikana muutamaan 3 – 4 päivän työjaksoon. (Tämä arvio tarkentui nopeasti 80 tuntiin. Projektiin osallistuvista monet ovat kiireisiä; heille sopii paremmin yksittäisistä tunneista kokoon harsittava kokonaistyöpanos.)

Tutustumis- ja suunnittelutapaamisessa Pasilan Rauhanasemalla (24.3.) oli läsnä 13 henkilöä: Eleonoora (idean äiti), Karo, Sofia, Judy (asuu tilalla ja hoitaa myyntiä Oma maan myymälässä), Soile, Jukka (Lassila, Lassilan tilan isäntä), Heikki, Juho, Tapsa, Iikka, Miira, Toni sekä allekirjoittanut.

Kiinnostuneita, jotka eivät päässeet tapaamiseen, oli puolisen tusinaa. Viljelykokemuksen kanssa oli vähän niin ja näin: merkittävä osa läsnäolijoista oli joskus nähnyt traktorin! Muutamat olivat viljelleet omalla pihalla tai vuokrapalstalla. Miira osoittautui ammatiltaan puutarhuriksi. Hän oli myös työskennellyt aikaisemmin Lassilan tilalla.

Sovittiin avattavaksi nettipäivyri, johon yhteisöviljelijät vaivat merkata itselleen viljelyvuorot. (Idea oli hyvä, mutta ei ehkä toimi käytännössä: päivyrissä ei ole tätä kirjoitettaessa yhtään merkintää.) Kommunikointikanavaksi sovittiin sähköpostilista. Lista on korvaamaton työkalu!

Sovittiin myös, että jos työtunteja tulee enemmän kuin 80, asianomainen työn sankari voi liittyä Stadin aikapankkiin ja vaihtaa yli menevät tunnit siellä. Vaikein osuus oli arvioida vuoden viljelytarve. Kuinka paljon ihminen syö vuodessa? Jokainen tietää, kuinka paljon rahaa kuluu vuodessa, mutta harva laskee syömiään ruokamääriä. Keskustelu kiersi pöydässä ja viljeltävien tuotteiden kirjo hiljakseen hahmottui: peruna, härkäpapu, salkopapu, soijapapu, punajuuri, sipuli, punasipuli, valkosipuli, maa-artisokka, porkkana, pinaatti, lanttu, nauris, lehtikaali, avomaankurkku, palsternakka, purjosipuli, kurpitsa, talvikurpitsa, keräkaali, kessu, erilaiset maustekasvit… Kovasti toivottiin myös kurkkua, tomaattia, hernettä ja mansikoita.

(Myöhemmin löytyi internetverkkoa selaamalla Kuluttajatutkimuskeskuksen sivuilta raportti ”Elintarvikkeiden kulutusmuutokset kotitalouksissa vuosina 1966–2006”. Selvitys auttoi hahmottamaan vuoden ruokatarpeita.)

Päivän lopuksi sovittiin seuraavan tapaamisen ajankohdaksi 12.4 klo 18.00. Samalla lyötiin alustavasti lukkoon kolmas tapaaminen Tuusulassa.

”Kaikki menee”

Tapaamisessa 12.4. oli mukana kolme uutta potentiaalista yhteisöviljelijää: Inka, Ilkka ja Sampsa. Viljelysuunnitelma kiersi kannettavan tietokoneen muodossa pöydän ympäri ja jokainen merkitsi Excel-taulukkoon omat tarpeensa. Itse täysin kokemattomana viljelijänä tein näin: katsoin, mitä muut olivat merkinneet, vertasin määriä omiin arviointeihini (joihin en luottanut pätkääkään) ja merkitsin jotakin siltä väliltä!

Tällainen lista syntyi: 2 kg: valkosipuli. 5 kg: lanttu, purjosipuli. 10 kg: pinaatti, lehtikaali, talvikurpitsa, kesäkurpitsa, keräsalaatti, härkäpapu, salkopapu. (Älkää kysykö, en tiedä pavuista mitään…) 20 kg: keräkaali, porkkana, sipuli, punasipuli, nauris, punajuuri. 30 kg: peruna. Maustekasvien kohdalle moni oli merkannut: ”Kaikki menee.” Kirjoitin: ”Kaikki menee.”

Kessun esikasvatuksesta käytiin pitkä neuvottelu. Sanaa ”virginialainen” käytettiin kohtuullisen paljon. Eleonoora ja Tapsa lupasivat ottaa kessun esikasvatuksen harteilleen. Vaatimuksena esikasvatukselle oli aurinkoinen paikka.

Lassilan tapaamisessa 7.5. alkoi jo olla tekemisen meininkiä. Yhteisöviljelijät kiersivät luomutilan maita ja kuuntelivat korva tarkkana Jukalta putoavaa tietoa sekä tilan toiminnasta että alkavasta yhteisöviljelyprojektista. Osa porukasta paineli päivän päätteeksi saunaan. Itse painelin satulaan: edessä oli mankelointia vielä toiset 30 kilometriä takaisin Länsi-Vantaalle.

Jos tulee hätä, mistä saa ruokaa?

Kylvötöihin päästiin tiistaina 24.5. Aloitin Miiran kanssa kylvämällä soijapapua. Palkokasvit elävät symbioosissa typensitojabakteerien kanssa. Jokainen palkokasvi tarvitsee – sitouttaakseen ilmakehästä typpeä – oman bakteerikantansa, myös soija, jonka bakteerikantaa Suomen maaperässä ei ole. Kuvasta (alla) nähdään, kuinka bakteerikanta siirrettiin soijaan.

Sopiva bakteerikanta sekoitettiin puoleen desiin vettä ja syntynyt seos soijapapuihin. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

Yhteen kaistaan mahtuu rinnakkain neljä riviä soijapapuja. Rivejä kylvettiin 20. Yhden kaistan pituus on noin 150 metriä, joten pelkästään soijapapua laitettiin maahan kolme kilometriä! Työnnettävään kylvölaitteeseen ei löytynyt sopivaa kiekkoa ohjaamaan siemenet maahan kymmenen senttimetrin välein, joten kylvö tehtiin väljemmällä kiekolla kahteen kertaan.

Työnnettävä kylvölaite. Säiliössä soijapavun siemeniä. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

Kookas härkäpapu (jolla on riittävästi typpibakteerikantoja Suomen maaperässä) kylvettiin käsin kolmeen riviin, 20 senttimetrin välein. Mittatikuksi sopi hyvin oma kumisaapas. Kylvön jälkeen käsin kylvetyt vaot luotiin umpeen peittämällä pavut mullalla. Pari kilometriä taisi siinäkin vierähtää… Sivan, Aura ja Eleonoora liittyivät päivän mittaan porukkaan.

Härkäpapu kylvettiin käsin 20 senttimetrin välein. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

Kylvö jatkui torstaina: sipulia, palsternakkaa, pensaspapua sekä punajuuresta ja porkkanasta varhaisempaa laatua sekä säilytystä kestävää varastolaatua. Palsternakan ja porkkanan kylväminen vaativat molemmat kylvölaitteeseen täyteainetta. Palsternakkaa jatkettiin vehnähiutaleilla, porkkanan siemeniä mannaryyneillä.

Kylvölaitteen säiliössä vehnähiutaleilla jatkettua palsternakkaa. Vieressä mannaryyneillä jatkettua porkkanaa. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

Piipahdin torstaina paikalla nauhurin kanssa ja kysyin samalla, mistä projekti sai alkunsa? Mitkä olivat motiivit?

– Lehdessä kerrottiin, että ruoan hinta on matkalla ylöspäin, Eleonoora sanoo ja saa Oma maan takahuoneessa aikaan hillittyjä naurunpyrähdyksiä.

– Vallankumousaalto Pohjois-Afrikassa. Ei tiedä, mitä tapahtuu. Ja onhan tässä jo vuosia jauhanut, että pitäisi hankkia perustaitoja – jos tulee hätä, tietää, mistä saa ruokaa. Joskus tuossa talvella istuimme ja puhuimme ruoasta. Kysyin Jukalta, miltä tällainen idea kuulostaa – jos saisi porukan kasaan, löytyisikö hankkeeseen peltoa ja tietotaitoa.

– Sanoin, että ihan ok, kunhan keräät porukan ja hoidat homman. Ja puutarhatuotteista on pulaa…

Eli viljelijöiden tarpeet on nyt tuplattu?

– No, ideaalisesti näin. Ei menekkiä käytössä kovin tarkasti laskettu. Tämä on vielä kuitenkin harjoittelua. Ensi vuonna ollaan fiksumpia, Jukka miettii.

Ei muuta kuin kitkemään

Raporttisarja jatkuu syksyyn saakka – kunnes sato on valmistunut ja se on nostettu ylös maasta. Kerron raporttisarjassa kokeilun onnistumisista ja epäonnistumisista. Luomuviljely on täynnä haasteita. Ilman ongelmia ei selvitä. Luonto antaa, mutta se osaa myös ottaa.

Rohkaisen kokeiluun osallistuvia yhteisöviljelijöitä kommentoimaan ahkerasti raportteja ja kertomaan tapahtumista omat versionsa: täyttämään aukkokohtia, oikaisemaan väärinkäsityksiä, hahmottamaan nurkan takana vaanivista vaaroista ja mahdollisuuksista. Näin me kaikki – sekä lukijat että yhteisöviljelijät – saamme kokeilusta kokonaiskuvan, jota kuka tahansa voi jalostaa eteenpäin.

Toivottavasti myös lukijat jaksavat kertoa omista havainnoistaan, joita voidaan käyttää (Lassilankin tilalla) hyödyksi ensi vuonna!

Palsternakka kylvettiin harjanteisiin, jotka tiivistettiin kylvön jälkeen tynnyrillä. Karo vierittää tynnyriä. (Kuva: Jouko Kämäräinen)

Yhteisöviljelykokeilu, osa II