Uusi mittaristo yhteiskunnan hyvinvoinnin arvioimiseen

Alivaltiosihteeri Jukka Pekkarisen johtama työryhmä suunnittelee bkt:n rinnalle uutta mittaristoa yhteiskunnan hyvinvoinnin arviointiin. Mittariston tarvetta perustellaan sillä, että 90-luvun jälkeen on aineellisen hyvinvoinnin kasvun lisäksi alettu kiinnittää huomiota myös esimerkiksi ihmisten viihtymättömyyteen ja huoleen ympäristön tilasta. Ryhmän suositukset koottiin raportiksi, joka julkistettiin 5.7.2011.

Pekkarinen totesi julkistustilaisuuden alussa, että poliittisen päätöksenteon tavoitteena on pyrkiä lisäämään kansalaisten onnellisuutta ja hyvinvointia. Koska hänen ilmeensä ei värähtänytkään, kuvittelin, että hän aidosti uskoo päättäjien hyvään tahtoon. Myöhemmin aloin epäillä, että kyse on vain poikkeuksellisen hyvästä kasvolihasten hallinnasta, sillä Pekkarisen ilme ei värähtänyt julkistustilaisuuden missään vaiheessa.  

Työryhmän sihteeri, erityisasiantuntija Ulla Rosenström kertoi, että hyvinvointi- ja ympäristötiedosta ei nykyiselläänkään ole pulaa. Ongelmana on, että päättäjien on vaikea löytää sitä. Niinpä uusia indikaattoreita suunniteltaessa on mietittävä ennen kaikkea käyttäjiä. Uusia mittareita ei hänen mukaansa välttämättä edes tarvittaisi, sillä paremman ja aktiivisemman vuoropuhelun avulla tietoisuutta hyvinvoinnin tilasta ja kehityksestä voitaisiin parantaa ilman niitäkin.

Rosenströmin mukaan ryhmän esittämistä toimenpiteistä nopeimmin toteutettavissa on nykyisen Findikaattori.fi-palvelun kehittäminen. Keväällä tehdyssä tutkimuksessa osoittautui, että parantamisen varaa käyttäjien kannalta kyllä on. Eniten toivottiin, että palvelu liitettäisiin sosiaaliseen mediaan. Sivustolla kävijät voisivat esimerkiksi jakaa tilastoja kavereilleen Facebookissa tai ”tykätä” niistä. Näin päättäjienkin olisi helppo löytää kaikkein suosituimmat tiedot. Muista kuulijoista ajatus näytti tuntuvan luontevalta, mutta omaa luottamustani suomalaiseen yhteiskuntaan ei lisää se, että päätöksen tekoon käytetystä aineistosta äänestetään naamakirjassa.

Rosenströmin mielestä työryhmän ehdottamat kahden vuoden välein pidettävät arviointifoorumit olisivat hyvä tapa jakaa tietoa ja käydä keskustelua. Foorumit antaisivat puitteet huippuasiantuntijoiden ja poliitikkojen kohtaamisille. Päättäjien olisi mahdollista saada paitsi tietoa hyvinvoinnin ongelmista, myös keinoja niihin puuttumiseksi. Rosenströmin mukaan päättäjät ovat halukkaita tarttumaan valmiiksi mietittyihin keinoihin.

Sitä, keitä olisivat arviointifoorumeihin kutsuttavat huippuasiantuntijat, Rosenström ei tarkentanut. Epäilen kuitenkin, että kyse on pikemminkin erilaisten laitosten korkeasti koulutetuista ja hyvätuloisista tutkijoista kuin hyvinvointivaltion repaleiseen turvaverkkoon takertuneista oman elämänsä luusereista.

Sen lisäksi, että raportissa ehdotetut toimenpiteet ovat jossain määrin kansalaisten arkitodellisuudesta vieraantuneita, ne eivät myöskään huomioi maapallon rajallisuudesta aiheutuvia globaaleja realiteetteja. Esityksessä luonto nähdään vain yhtenä hyvinvointitekijänä muiden joukossa. Uusi mittaristo ei siis aidosti toisi mitään uutta.

Tilaisuuden lopussa Ulla Rosenström kertoi toivovansa, että päätös hanketta toteuttavan työryhmän nimeämisestä tehtäisiin tämän vuoden loppuun mennessä, jolloin uusi mittaristo voisi olla käytettävissä vuoden 2013 alussa. Epäilemättä raportin laatinut työryhmä onnistuu hankkeen tiimoilta löytämään itselleen puuhaa jatkossakin.

Raportti tehtiin Mari Kiviniemen hallituksen toimeksiannosta. Jyrki Kataisen hallitus on sitoutunut toimenpiteisiin sen pohjalta.

Raportti: http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2011/r1211_bkt/PDF/fi.pdf