Tosiasioita

Elonkehä ry:n vuosikokous pidettiin 10.4.2011 Helsingissä. Huonoilta uutisilta ei voitu välttyä. Olemme asettaneet tavoitteeksemme kehittyä Suomen johtavaksi ympäristömediaksi, mutta rahoitustilanne on lehden tunnetuksi tekemiseksi aivan liian heikko.

Jos haluat olla suurella sydämellä mukana toiminnassamme ja jakaa lehden seuraavaa numeroa lähialueesi postilaatikoihin, kahviloihin, kirjastoihin ja julkisiin liikennevälineisiin, ota yhteyttä ja kerro, kuinka monta lehteä arvelet tarvitsevasi. Lähetämme Sinulle seuraavasta painoksesta ilmoittamasi kappalemäärän. Olemme iloisia, jos olet valmis jakamaan 500 tai 1 000 lehteä, mutta aivan yhtä iloiseksi meidät saa pyyntö toimittaa 50 tai 100 lehteä.

Tekemällä yhdessä lehteä tunnetuksi saamme rahoituksemme kestävälle pohjalle ja voimme jatkaa toimintaamme vaihtoehtoisen journalismin parissa ilman välitöntä lopettamisen vaaraa!

* * *

Suomen ympäristökeskus otsikoi alkuviikolla julkistamansa Suomen ympäristön mittarit 2011 –katsauksen seuraavasti: ”Monia ympäristöasioita saatu hallintaan, mutta suurissa kysymyksissä ei olla vielä kestävällä pohjalla.”

Mistä tulee käsitys, jonka mukaan ympäristöasioissa olisi jokin hallinnassa? Suomi on sitoutunut talouskasvuun. Laajemmin: Suomi on sitoutunut osana Euroopan unionia talouskasvuun. Ympäristö on alisteinen aikamme läpäisevälle uskonnolle, talouskasvulle.

Meneillään on kamppailu, jossa ympäristö on millä tahansa mittarilla mitattuna alakynnessä. Emme enää tarvitse propagandaa. Tosiasiat riittävät mainiosti.

* * *

Äänestäminen (ja varsinkin äänestämättä jättäminen) kuumentaa tunteita. Internetverkon sähköpostilistoilla on kirjoitettu asiasta puolesta ja vastaan. Nykyisen kaltaisen parlamentarismin puolustajat ovat sitä mieltä, että äänestämällä voi vaikuttaa. Vastustajien mielestä on olemassa myös muita – vähintään yhtä toimivia – vaikutuskanavia.

Lassen mielestä äänen mukana menee valtuutus järjestelmälle ”jauhaa tyhjillä kivillä” ja suostua sen vaatimuksiin. Jos päättää käyttää voimansa illuusion pönkittämisen sijasta ihmisen ja luonnon reunaehtojen ylläpitämiseen, äänestämättä jättäminen ei ole vastuun pakoilua vaan nimenomaan vastuun ottamista.

Ville muistuttaa, että kulutuksella kivetyn joukkoitsemurhan tiellä on yhdentekevää, hukuttautuuko äänestäjä Mariaanien hautaan (Kok.), kolmeen metriin (PS), kahteen ja puoleen metriin (Vihr.) vai rantaveteen (vasemmisto). Muutoksen liikevoima on muualla kuin eduskunnassa. Valta on ihmisillä, joka päivä, ei vain kerran neljässä vuodessa.

Hannun mielestä on pöhköä yllyttää ihmisiä olemaan äänestämättä. Oikeistokomento ajaa luonnonsuojelua alas, lisää militarismia, vaikeuttaa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä, rapauttaa yliopistot firmojen tuotekehittelijöiksi ja savustaa Yleisradiosta viimeisetkin kriitikot ulos. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, vaan vasta alkamassa. ”Siitä skabasta ei selvitä piileksimällä hyvyytemme ekolokeroissa.”

Barbron mielestä on liian helppoa olla kaikkea vastaan. Juhana toteaa, että äänestämättä jättäminen osoittaa vastuun ottamisen puutetta, ”halua eristyä kiukuttelemaan omaan aittaansa”. Jos vaalit on irvikuva nykyisestä demokratiasta, keskustelu äänestämättömyydestä on irvikuva keskustelijoista.

Debatti jatkuu sunnuntaina (17.4.2011) ja aivan taatusti sen jälkeen.