Tiedostava kuluttaja©

Hybridi on ympäristöteko. Antti Tuisku –niminen henkilö maksaa vastuunsa puhtaamman ympäristön puolesta. Hän ajaa ”jo kolmannella” hybridiautolla. Kun samassa lehdessä ympäristöministeri Paula Lehtomäki epäilee, että ympäristöajattelu on valtavirtaa, tulee mieleen, voisiko tällaisen lehden ilmestymisen lopettaa vetoamalla sen levittämään väkivaltaan ja jatkaa mosaiikkinorpan rakentamista itähelsinkiläisen alikulkutunnelin seinään.

Ei voi. Uusimmassa Tiedostavassa kuluttajassa^© avautuu valtavaan tatuointiin pukeutunut Anna Puu –niminen henkilö. Hänellä on kierrätys selkäytimessä. Artikkeli ei kerro, onko kysymyksessä sairaus, mistä sen saa ja pääseekö siitä eroon. Sen sijaan artikkeli kertoo, että Anna Puu –niminen henkilö ei osta turhaa tavaraa, joten hän on iloinen tyttärensä saamista runsaista lahjoista. Emme nyt kiinnitä huomiota siihen, että joku ne tavarat on joka tapauksessa ostanut.

Kiinnitämme sen sijaan huomiomme toimittaja Tarja Ranniston rakentamaan, täydellisyyttä hipovaan kerrontaan, joka ei tarkoita missään olosuhteissa mitään: ”Autottomuus liittyy ennen kaikkea ympäristöajatteluun, vaikkei Anna autoa tarvitsisi hyvien julkisten kulkuyhteyksienkään ansiosta. Joskin lapsen myötä auton hankkimisesta on valitettavasti tullut ajankohtainen keskustelunaihe.”

Ympäristöajattelu. Julkinen liikenne. Lapsi. Kiireinen julkkis liikenteessä lapsen kanssa. Vihreys. Kehitelkää vapaasti ajatusta eteenpäin.

Näin käy, kun on opiskellut yrityksen ympäristövastuuta, ajattelee ympäristömyönteisesti, asuu hyvien yhteyksien varrella, vie kerran vuodessa vaatteet UFF:n keräyspisteeseen, ja saa ikävä kyllä lapsen, joka avaa valitettavia keskustelunaiheita, kuten että ei niitä lapsen hankintoja sitten vältetty, eikä kyllä edes yritetty, kannattaako tässä enää yrittää vältellä muutakaan, tuskin, missä on lähin autokauppa.

Ja kun asiaan liittyy toimittaja Tarja Rannisto.

Voisiko nyt jatkaa sitä mosaiikkinorppaa?

Ei. Pyöräilystä vastavoiman boheemille elämäntavalle löytänyt Roman Schatz –niminen henkilö on myynyt autonsa ja muuttanut Helsingin keskustaan.

Emme nyt kiinnitä huomiota Roman Schatz –nimisen henkilön lentomatkoihin. Ne ovat varmasti tarpeellisia. Kiinnitämme sen sijaan huomiomme jutun viimeiseen lauseeseen: ”Myös linja-auto on usein ympäristöä ajatellen hyvä vaihtoehto.” Lause ei ole Roman Schatz –nimisen henkilön repliikki, joten sen täytyy olla toimittaja Tarja Ranniston repliikki. Sattuma on merkittävä: repliikin alapuolella on bussiyhtiön mainos.

Miksi citymaastopyörällä pitkin Helsingin rantoja pyöräilevän Roman Schatz –nimisen henkilön suuhun ei ole istutettu repliikkiä, joka sopisi bussiyhtiön vieressä sijaitsevaan laivayhtiön mainokseen, kun jutun yhteydessä julkaistu faktakainalo sähköavusteisesta polkupyörästä sopii niin mainiosti yhteen viereisellä sivulla sähköavusteista polkupyörää mainostavan ilmoituksen kanssa?

Tiedostavaa kuluttajaa^© julkaisevan Mediaplanetin liikeidea on ”luoda yhteistyökumppaneilleen uusia asiakkaita”.

Emme nyt kiinnitä huomiota tähän. Kiinnitämme huomiota yrityksen verkkosivuilta löytyvään konseptiin: ”We convert advice-seeking readers and viewers into customers.”

Merkittävää ympäristöjärjestöä edustava viestintäjohtaja Anne Brax –niminen henkilö poseeraa lehdessä koira sylissään. Emme nyt kiinnitä huomiota siihen. Meitä kiinnostaa se, että Anne Brax –niminen henkilö on tässä typerässä, vahingollisessa, välinpitämättömässä mainoslehdessä kerrankin oikeassa kontekstissa: edistämässä yritystoimintaa hyödyttävää mainontaa.