Tapaus Talvivaara, osa 2

Maaliskuun 1. päivänä 2012 valtioneuvosto myönsi äänin 11- 6 Talvivaaralle periaatepäätösluvan uraanin esirikastamiseen. Vihreät, vasemmisto ja kaksi Sdp:n ministeriä äänestivät luvan myöntämistä vastaan.

Suomen luonnonsuojeluliitto teki valtioneuvoston päätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen. Liitto vaatii kaivoksen toiminnan keskeyttämistä. Maan ystävät, Turva, Itkijänaiset, Naiset rauhan puolesta, Hyökyaalto ja Naiset atomivoimaa vastaan järjestivät Helsingissä 12.3.2012 mielenosoituksen uraanikaivosta vastaan.

Mika ja Lasse Flöjtin kirjan Kysymyksiä Talvivaarasta luettuani vakuutuin, miten ovelasti viranomaiset, päättäjät ja virkamiehet muodostavat yhtiötä suojaavan muurin. STUK tekee Talvivaaralle mittauksia yhtiön tilaustöinä, ELY:n ja AVI:n virkamiehet sulkevat epäkohdilta silmänsä ja ympäristöministeriö huolehtii enemmän työllisyyden kuin ympäristön suojelusta.

15.3.2012 Talvivaaran rikkivetytehtaalla kuoli 35-vuotias työntekijä. Silminnäkijöiden mukaan mies käveli piha-alueella rikkivetypilveen. TUKES ilmoitti 12.4.2012, että kuolema johtui tehtaan suurista rikkivetypäästöistä. Yhtiö tiesi vaaran, muttei ollut korjannut puutteita.

Talvivaaran päästöt Vuoksen vesistöön saivat Sotkamon alapuolisen Sonkajärven kunnan järjestämään kuntalaisillan 22.3.2012. Yhtiön edustajat, STUK, GTK, Kainuun ja Pohjois-Savon ELY joutuivat illassa kansalaisten ryöpyttämiksi.

Sotkamon uraanilupakatselmuksessa (3.4.2012) Pohjois-Suomen AVI säikähti kansalaisten vastustusta ja ilmoitti yhdistävänsä kaivoksen ympäristö- ja uraaniluvan. Yhtiö odotti saavansa erillisen uraaniluvan pian. Nyt luvan odottelu heikentää yhtiön toimintaa ja taloutta.

Tapahtumien kulku kertoo, miten Talvivaara on valtion erityissuojelussa. Poliitikot, virkamiehet ja viranomaiset toimivat saumattomassa yhteistyössä yhtiön kanssa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja siellä erityisesti energia- ja kaivannaisteollisuus käyttävät ulkoparlamentaarista painostusvaltaansa härskisti hyväkseen.

Matkan varrella paljastui myös, että rikkihappoliuotusäidin, biokemisti Marja Riekkola-Vanhasen poika insinööri Tuomas Vanhanen Helsingin vihreistä on suunnitellut kaivoksen laitteiston ja toimii tällä hetkellä kemikaalimyrkkyjen tuotevastaavana kaivoksella. Hänen puolisonsa Piia J. Häkkinen tunnetaan Helsingin vihreiden aktiivina ja tämänkin lehden ekovihreänä kirjoittelijana. On erittäin vaikea ymmärtää, kuinka joku voi asuinseudullaan profiloitua ekosfäärin suojelijaksi ja samaan aikaan toimia elämän tuhoajana muutaman sadan kilometrin päässä Kainuussa.

Tshernobylin 26-vuotispäivänä 26.4.2012 Sotkamossa järjestettiin iso mielenosoitus hotelli Katinkullan edustalla. Hotellissa piti samaan aikaan Talvivaara yhtiökokoustaan. Samana päivänä uutiset kertoivat, että europarlamentaarikot Sirpa Pietikäinen (Kok.) ja Satu Hassi (Vihr.) ovat jättäneet EU-komissiolle kirjallisen kyselyn siitä, onko Suomi rikkonut velvoitteitaan panna täytäntöön EU:n ympäristölainsäädäntö.

Pietikäisen ja Hassin mukaan Suomen ympäristöviranomaiset eivät ole puuttuneet tehokkaasti ympäristöluvan ehtojen rikkomiseen, sillä pelkät viranomaisten antamat huomautukset eivät riitä ympäristöongelmien käsittelyyn.

Jotkut poliitikot alkavat heräillä Talvivaaran tuhotoimien laajuuteen. Sotkamon mielenosoituksessa kansalaisten ja järjestöjen päällimmäinen viesti oli, että luottamus viranomaisiin ja virkamiehiin luonnon- ja ympäristönsuojelussa on mennyt. Yhtään poliittista järjestöä tai puoluetta ei Sotkamossa ollut. Sitoutumattomia järjestöjä oli runsaasti: Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Greenpeace, Maan Ystävät, Turva, Talvivaara STOP –kansalaisliike ja Savo-Karjalan luonto.

Kevätaurinko lämmitti nuoria ja vanhoja luonnon puolustajia. Tunnelma oli kuin eteläeurooppalaisesta torikokouksesta. Lauloimme, pidimme puheita, tanssimme ja ilmaisimme vastalauseemme rauhanomaisesti. Tarvitsemmekin enemmän vapaata, suoraa ilmaisuvapauden käyttämistä. Sillä vältämme tyytymättömyyden muuttumisen tuhoavaksi ja mielenterveyttä rasittavaksi taakaksi. Yhteinen huolen jakaminen mielenilmauksessa luo yhteisen kulkusuunnan parempaan huomiseen.

Tapaus Talvivaara, osa 1 on julkaistu painetussa Elonkehä-lehdessä maaliskuussa (3/2012).