Talousromahdusta odotellessa

Näyttää yhä varmemmin siltä, että nykyinen kansainvälinen taloudellinen järjestelmä tulee romahtamaan. Kolme vuotta sitten alkanutta ”lamaa” ei ole saatu voitettua eikä markkinavoimia niskalenkkiin kuten eräs taannoinen valtiovarainministeri uskoi. Se että romahdusta ei tullut jo tuolloin, johtui siitä että vakavasti sairasta potilasta on pidetty hengissä sydämen tahdistimella sekä verensiirroilla. Itse sairauden syytä ei kuitenkaan ole diagnosoitu eikä tautia hoidettu. Näin ollen vaikka potilaan tila näytti välillä kohentuvan, se on itse asiassa koko ajan heikentynyt.

Jotta voisimme ymmärtää mistä nykykriisi johtuu, on hyödyllistä aluksi tarkastella markkinatalouden olemusta. Markkinataloudessa on periaatteessa kyse evolutiivisesta prosessista eli siinä vaikuttavat samankaltaiset ”lait” kuin biologisessa evoluutiossa. Yritykset kilpailevat keskenään markkinoilla ja menestyvin toimija valtaa yhä uusia markkinaosuuksia kuten kasvit tai eläimet uusia elinalueita. Sen seurauksena muut toimijat joutuvat väistymään ja katoavat vähitellen mahdollisesti kokonaan olemasta. Markkinatalouden ja biologian samankaltaisuuden ymmärsivät biologit jo vuosikymmeniä sitten. Niinpä he omaksuivat taloustieteen teorioita ja sovelsivat niitä biologiaan hyvällä menestyksellä. Mallien avulla kyettiin selittämään biologiassa tapahtuvia prosesseja ja myös ennustamaan niitä. Itse asiassa käytetyt mallit toimivat biologiassa paremmin kuin taloustieteessä. Tämä johtuu siitä, että eläinten käyttäytymien on rationaalista, sillä se on koodattu niiden geeneihin. Sen sijaan markkinoilla tapahtuvat ilmiöt perustuvat ihmisen päätöksiin, mitkä taas eivät perustu rationaaliseen ajatteluun. Tämä taas johtuu siitä että ihmisen geneettinen perimä on sopeutunut aivan toisenlaisten päätösten tekoon.

Biologinen evoluutio on lähtökohtaisesti labiili järjestelmä ainakin pitkässä ajanjaksossa tarkasteltuna. Ekosysteemit saattavat toki olla tasapainossa vuosisatoja, mutta varsin pienikin ympäristön muutos – kuten esimerkiksi ilmaston kylmeneminen tai lämpiäminen tai kuivuus – saattaa aiheuttaa nopean ja perinpohjaisen muutoksen. Sama pätee markkinatalouteen sillä erotuksella, että sen ekosysteemien muutokset saattavat tapahtua jopa muutaman vuoden välein. Luonnon ekosysteemeissä vallitsee kuitenkin siis pitkäaikaisia tasapainotiloja, joissa eri lajit ovat sopeutuneet omiin ekologisiin lokeroihinsa ja rooleihinsa. Tätä voisi kuvata seuraavan hyvin yksinkertaistetun esimerkin avulla. Myyrät syövät kasveja. Jos maailmassa olisi vain myyriä, kasvit loppuisivat pian ja pian myös myyrät kuolisivat pois. Sen sijaan maailmaan on syntynyt myyriä syöviä pöllöjä. Näin ollen myyrien määrä ei pääse lisääntymään siihen kriittiseen pisteeseen asti, että voisivat syödä kaiken kasvit. Kaiken perusta on kuitenkin kasvi, ilman sitä ei olisi sen paremmin myyriä kuin pöllöjäkään.

Nykyisessä markkinataloudessa on niin ikään kasvinsyöjiä, jotka syövät kasveja (= uusiutuvat luonnonvarat). Kutsukaamme niitä faktaureiksi (=yritykset, tehtaat). Sen sijaan pöllöjä ei ollut. Kun markkinatalouden esimuodot aikanaan syntyivät, toimi evoluutio pitkään kohtalaisen hyvin. Faktaurien joukkokuolemia tavattiin silloin tällöin paikallisesti, mutta maailmanlaajuisesti tarkastellen ekosysteemit kestivät niiden laidunnuksen, sillä tuolloin ne söivät pääasiassa juuri kasveja – ja jossain määrin mineraaleja – ja niiden hampaina ja ruoansulatusmekanismeina toimivat pääasiassa ihmis- ja eläintyö. Ne taas olivat varsin tehottomia välineitä. Sitten ihminen keksi uudet hampaat ja pötsit, eli koneet. Kasvien lisäksi ne alkoivat syödä myös fossiilista rehua (=hiili, öljy) eli uusiutumattomia luonnonvaroja. Hampaitten ja pötsien tehot kasvoivat vuosi vuodelta suuremmiksi. Ruohoa syötiin enemmän kuin sitä kasvoi ja fossiilinen rehukin alkoi käydä vähiin. Koska pöllöjä siis ei ole, voi asetelmasta pidemmän päälle seurata ainoastaan faktaurien joukkokuolema. Ainoa mikä sen voisi estää, olisi ihmisen tietoinen puuttuminen tähän evoluutioon. Toisin sanoen ongelma olisi mahdollista ratkaista, jos ihmiset tyytyisivät vähempään määrään faktaurien tuottamia tavaroita. Moninaiset psykologiset mekanismit toimivat kuitenkin sitä vastaan. Näiden psykologisten tekijöiden selvittäminen olisikin ainoa keino estää faktaurien ylilaidunnus ja sen mukana ekosysteemin tuho. Edellyttäen tietysti että opittua tietoa kyettäisiin soveltamaan yhteiskunnallisiin ratkaisuihin. 

Menevä kriisi

Onko tämänhetkinen maailmantalouden kriisi sitten oire faktaurien laiduntamisalueiden loppumisesta? Todennäköisesti se on yksi taustatekijöistä, mutta suurin syy on kuitenkin aivan muualla: nimittäin ihmismielen psykologisissa mekanismeissa. Tärkein niistä on kyky harjoittaa symbolista ajattelua. Se taas mahdollistaa ilmiöitä, joista tärkein tunnetaan nimellä raha.

Kun biologisessa evoluutiossa organismit toimivat suorassa yhteydessä toisiinsa ja fyysiseen ympäristöön, markkinataloudessa vastaavat prosessit tapahtuvat symbolisten järjestelmien kautta. Sen sijaan että faktaurit tai ihmiset vaihtaisivat tuotteita keskenään, ne vaihtavat ne rahaan. Vaihto tietysti olikin kaikkialla ensimmäinen kaupanteon muoto, ja sana raha merkitsee alun perin monessa kielessä jotain konkreettista asiaa. Esimerkiksi suomessa se merkitsi oravannahkaa kun taas muinaisten roomalaisten vastaava sana pecunia merkitsi alun perin karjaa. Myös ensimmäiset rahat oli alun perin tehty itse vaihtoarvoa omaavasta jalometallista.

Nykyään rahalla sen sijaan ei ole itsessään muuta arvoa kuin sen paperin arvo, jolle se on painettu, mikä ei ole paljon. Siksi rahan arvo perustuu pelkästään uskoon. Eli kyse on henkimaailman asioista. Niin kauan kuin uskoa on, on rahallakin arvoa. Kun usko loppuu, katoaa rahankin arvo. Usko taas riippuu siitä, mitä markkinoilla tapahtuu.

Tavaroiden ja raaka-aineiden lisäksi myös faktaureille on luotu oma ekosysteeminsä; toisin sanon nekin ovat kaupan kohteita. Myös niiden arvo perustuu uskoon. Uskoon siitä, että faktaurin omistamista ilmaisevalla paperilla – tai nykyään koodilla mikrosirussa – siis osakkeella, on jokin tietty rahassa mitattava arvo. Kun faktaurien omistukselle luotiin oma markkinataloutensa, siis pörssit, alkoi juuri usko vaikuttaa niiden hinnanvaihteluihin. Kun sekä raaka-aineiden että valmiiden tuotteiden hinta perustuu pääsääntöisesti tietoon niiden todellisesta vaihtoarvosta, on osake poikkeus. Sen arvoon saatetaan uskoa, vaikka sille ei ole todellista perustetta, ja usko kadottaa vaikka faktaurin talous olisikin vankalla pohjalla. Kun tarpeeksi moni osakkeenomistaja menettää uskon tarpeeksi moneen faktauriin, seuraa osakekaupan ekosysteemissä ilmiö, jota kutsutaan pörssiromahdukseksi. Luonnossa vastaava tapahtuma on esimerkiksi pöllöjen kannan romahdus. Se kuitenkin johtuu jonkun konkreettisen asian kuten esimerkiksi myyrien kannan romahtamisesta. Markkinatalouden organismien kannanromahduksen syynä voi siis olla pelkkä uskonromahdus. Tätä uskoa valamaan on kehitetty oma papistonsa, joita kutsutaan analyytikoiksi tai taloustieteilijöiksi. Tämän ammattikunnan funktio on kahdenlainen. Toisaalta sen oraakkelit voivat lausunnoillaan hillitä uskon kadottamisesta aiheutunutta paniikkia ja siten estää perusteettoman romahduksen. Toisaalta he saattavat pitää yllä katteetonta optimismia, jolloin romahduksesta tulee sitäkin perusteellisempi.

Toisin kaikki taloustieteilijät eivät ole olleet pelkkiä optimisteja. Karl Marx tajusi kapitalismiin liittyvän labiliteetin ja ennusti järjestelmän romahtavan. Hänen näkemyksensä tosin perustui pikemminkin intuitioon. Hän ei ymmärtänyt käyttää evoluutiomallia, vaikka olikin Darwin aikalainen. Ehkä hänen synapsinsa olivat jo liian urautuneet siinä vaiheessa kun Darwin julkaisi luonnonvalintateoriansa.

Monet ovat kuitenkin uskoneet, että Marx oli väärässä sillä romahdusta ei ole tullut. Marx ei ehkä kuitenkaan ollut väärässä. Syitä ennustuksen toteutumattomuuteen oli kaksi, joista toinen oli hän itse. Ensimmäinen syy oli se, että maailmanlaajuinen markkinatalous ei kaupanrajoitusten ja maailmansotien aiheuttamien sotatalouksien vuoksi saavuttanut täyttä vapautta. Toinen syy oli siinä, että kapitalistit Marxin muiden visioiden pelossa nostivat palkkoja ja kehittivät sosiaaliturvajärjestelmää eli eräänlaisia myyräsuojia. Lisäksi syntyi Neuvostoliitto, jonka aiheuttaman pelotevaikutuksen vuoksi myös kapitalistiset maat alkoivat kasvattaa valtiovallan osuutta elinkeinoelämässä.

Kun Neuvostoliitto lakkautettiin – se ei koskaan romahtanut – katosi sen pelotevaikutus. Pääomapiirit sanoivat sen todistaneen, että markkinatalous on osoittautunut ainoaksi absoluuttiseksi totuudeksi. Kun ei enää tarvinnut pelätä mahdollista yritysten sosialisointia, tulivat kapitalistit yhä ahneemmiksi. Nyt ne alkoivat himoita paitsi valtioiden omistamia tuotantoyrityksiä, myös valtioiden muuta omaisuutta. Niinpä valtion virastot tuli siirtää heidän haltuunsa. Sitä kutsuttiin kauniisti kilpailuttamiseksi ja yhtiöittämiseksi. Evolutiivisessa viitekehyksessä se tarkoittaa sitä, että aiemmat kasvihuone- ja eläinsuojaorganismit siirrettiin nyt (villiin luontoon eli) markkinatalouden ekosysteemiin. Näin ollen niistäkin tuli faktaureja ja ne olivat orgaanisessa riippuvuussuhteessa talouden evoluutioon eli samojen suhdannevaihtelujen piirissä kuin muutkin yritykset. Toisin sanoen myös ne olivat nyt riippuvaisia uskomusolio- eli osakemarkkinoista. Tämä merkitsi kansantalouksien ja koko kansainvälisen talousjärjestelmän muuttumista yhä labiilimmaksi.

Jos ja kun jo edellä mainitut tekijät eivät olisi yksinään olleet riittäneet, pantiin vieläkin paremmaksi. Aiemmin markkinatalouden piirissä oli siis ollut kahdenlaista kauppatavaraa, joista ensimmäinen kategoria edusti aivan konkreettisia olioita kuten raaka-aineita ja valmiita teollisuustuotteita ja toinen kategoria uskomusolioita eli rahaa ja osakkeita. Nyt perustettiin aivan uudenlainen ekosysteemi uusille uskomusolioille kuten esimerkiksi velkakirjoille, johdannaisille ja futuureille. Näiden yhteys reaalimaailmaan oli osakkeitakin heikompi, sillä ne linkittyivät siihen kahden uskomusjärjestelmän eli rahan ja osakemarkkinoiden kautta. Vaikka osakkeen arvo on markkinoilla uskon varassa, on sen takana yleensä jotain konkreettista kuten koneita, rakennuksia, raaka-aineita, valmiita tuotteita jne. Eli yritys voidaan teoriassa myydä ja saadut rahat jakaa osakkaiden kesken. Futuureiden tai johdannaisten takana taas ei ollut mitään konkreettista, vain uskomusten uskomusten uskomuksia. Silti myös niitä myytiin ja ostettiin kuin raaka-aineita ja esineitä, ja niiden hintaan vaikuttivat uskomukset niiden vaihtoarvosta. Tämän ekosysteemin myyrät ja pöllöt siis olivat vain mielikuvitusolioita. Tosin aivan ilman kosketusta reaalimaailmaan nämäkään oliot eivät olisi voineet elää. Todisteet niiden olemassa olosta oli erilaisissa papereissa ja pankkien taseissa.

Futuurien ja johdannaisten kauppaa voisi verrata keskiajan anekauppaan sillä erotuksella, että niiden ostaja odotti saavansa materiaalista hyvää jo tämän puoleisessa maailmassa, kun taas aneenostaja vasta taivaassa.

Paluu arkeen

On selvää että uskomusmaailmassa ei voi elää ikuisesti. Reaalitalouden ja virtuaalitalouden on joskus pakko kohdata. Tämä tapahtui vuonna 2008 kun USA:n asuntoluototuksen uskomusoliot osoittautuivat materialisointikelvottomiksi. Tämä aiheutti sen, että myös usko muihin uskomusolioihin kuten johdannaisiin ja futuureihin sekä osakkeisiin alkoi horjua. Se taas aiheutti kysynnän heikkenemistä, mikä johti konkursseihin eli siis faktaurien kuolemaan. Laajempi uskon menetys osakkeiden arvoon olisi hyvin pian merkinnyt pörssiromahdusta ja lamaa Yhdysvalloissa. Niinpä USA:n hallitus ryhtyi pumppaamaan rahaa pankeille. Välittömältä romahdukselta vältyttiin, sillä usko rahaan oli yhä jäljellä.

Myös Euroopassa kansantaloudet alkoivat osoittaa romahduksen merkkejä samoista syistä kuin USA:ssakin. Myös Euroopassa oli sijoitettu uskomusolioihin. Myös Euroopassa pankkeihin pumpattiin rahaa. Irlannin ja Portugalin tila saatiin vakautettua ainakin toistaiseksi, mutta Kreikka osoittautui vaikeammaksi pähkinäksi, sillä sen ongelma oli valtion menojen ja tulojen epätasapaino. Kreikasta onkin tullut kirosana, kreikkalaisia on syytetty laiskoiksi ym. Tässä kuitenkin pata soimaa kattilaa. Kreikka vain oli systeemin heikoin lenkki ja näin ollen eräänlainen Euroopan, tai ainakin EU:n ilmapuntari. Lähes kaikki Euroopan valtiot ovat vuosikausia eläneet virtuaalitaloudessa ottamalla valtavia määriä velkaa. Jonkun maan oli väistämätöntä olla ensimmäinen oirehtija ja se sattui olemaan Kreikka. Jos ja kun valtioiden velat lähentelevät tai ylittävät viisikymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta, on tilanne kriittinen, ellei maan vuotuinen talouskasvu ole usean prosentin luokkaa. Ja nyt ei ole eikä ole näkyvissäkään aikaa, jolloin näin tulisi olemaan. Euroopan ja USA:n reaalitalous on jo kauan sitten kadonnut Kaukoitään eikä kerran sukupuuttoon kuolleita faktaureja noin vain synnytetä uudelleen vaikka haluja olisikin. Mutta haluja ei ole, sillä pääomapiirit, jotka asiasta päättävät, perustavat tehtaansa sinne, missä työvoima on halvinta.

Oraakkelit tosin levittävät uskoa siihen, että uudet huipputeknologiaan perustuvat yritykset pelastaisivat talouden. Se on toiveajattelua monestakin syystä. Ensinnäkin huipputeknologian osaajia on myös muualla, erityisesti Kaukoidässä. Näin ollen talouden vetureita ei ole näkyvissä. Toiseksi huomattavan suuri määrä ihmisistä on toiminut uskomustalouden tuoman virtuaalirahan synnyttämissä elinkeinoissa. Kun velalla eläminen kerran väistämättä päättyy, kuolevat nämäkin faktaurit ja niiden työntekijät jäävät työttömiksi.

Eurooppaa ei voi nykykeinoilla pelastaa. Siis lapioimalla loputtomasti uskomusolioita eli rahaa toisten uskomusolioiden synnyttämään mustaan aukkoon tai lisäämällä markkinoiden vapautta kuten nyt tehdään. Ei ripuliakaan paranneta juottamalla sairaalle lisää saastunutta vettä.

Toisaalta jos haluamme jatkaa nykyisellä linjalla, ainoa keino on panostaa avaruustutkimukseen. Sitten täytyy pitää peukkuja pystyssä ja toivoa, että maailmankaikkeudesta löytyisi sivilisaatioita, jotka olisivat valmiita lainaamaan maan valtioille rahaa.

Ellei siis ihmeitä tapahdu, Marxin visio tulee toteutumaan. Tosin Marx tuskin näki untakaan futuureista ym. uskomusoloista. Paradoksaalista tässä on se, että juuri Marx itse esti sen, ettei romahdusta tapahtunut aiemmin. Julkisen sektorin vahva osuus elinkeinoelämässä, rahapolitiikassa jne. toimi markkinataloutta stabilisoivana voimana, ja esti romahduksen. Julkiset sektorit toimivat aiemmin aallonmurtajina maailmantalouden myrskyjen keskellä. Kun ne siirrettiin markkinatalouden ekosysteemiin, syntyi erittäin labiili järjestelmä. Toisin kun sanoen kuivuudenkin vallitessa osaa nurmea kasteltiin, saattoi osa myyräkannasta selvitä hengissä. Nyt sellaista vaihtoehtoa ei ole.

Virheet on kuitenkin tehty ja sen seuraukset ovat tuntemattomat, evoluution suuntaa kun ei voi ennustaa. Todennäköisesti seurauksena on talouden ekosysteemin täydellinen romahdus rahan arvon nollautumisineen. Tällöin parhaassa tapauksessa siirrytään talousmalleihin, jotka ovat olleet käytössä sota-aikoina, eli kuponki- ja säännöstelytalouteen. Toinen vaihtoehto on se, että mitään ei tehdä, vaan päättäjät luottavat ”markkinoiden kykyyn selvittää omat ongelmansa”. Tästä taas seurauksen olisi rikollisuuden räjähdysmäinen kasvu ja yhteiskuntarauhan täydellinen romahtaminen.  

Pitkällä tähtäyksellä markkinatalouden ekonomisesti kestävä malli vaatii paluuta reaalitalouteen. Kauppaa tulee käydä ainoastaan olemassa olevilla aineellisilla olioilla, ei uskomusolioilla. Näin kansantaloudet eivät pääse paisumaan perusteettomasti kuin ilmapallot. Myös valtioiden vahva rooli taloudellisena ja sosiaalisena toimijana tulee palauttaa.

Ekonomisesti kestävä malli ei silti vielä ole ekologisesti kestävä malli. Faktaurit voivat periaatteessa syödä vain sen verran ruoho kasvaa. Mutta vain periaatteessa, sillä pitää huomioida myös aiempi ylisyönti, mikä taas on aiheuttanut ne kaasut jotka ovat aiheuttaneet mm. kasvihuoneilmiön. Jollei tätä huomioida, on pian edessä viimeinen, biologian ekosysteemien romahduksesta johtuva talousromahdus.

Mutta kuten edellä todettiin, tietyt psykologiset mekanismit estävät kestävään taloudenpitoon siirtymistä. Mitkä nuo psyykkiset tekijät ovat? Merkittävimmät tekijät on ihmisen laumasieluolemus sekä statuskilpailu. Unohtaa ei pidä myöskään ihmisen luonnollista laiskuutta. Laumasieluinen ihminen ei halua poiketa naapureistaan. Siksi hänellä tulee olla samat vempeleet kuin näilläkin. Toinen, edelliseen osittain liittyvä tekijä on halu saada enemmän kuin naapurinsa. Tämä ilmaistaan hankkimalla enemmän ja kalliimpaa tavaraa. Parhaiten tavaraa saa kun perustaa oman faktaurin tai ostaa osan jonkun muun. Tämä pyrkimys taas on faktaurin olennainen dna-koodi. Kolmas tekijä on laiskuus. Kun kerran on tottunut astumaan suoraan kotioveltaan autoonsa, pyöräily töihin tai edes kävely bussipysäkille tuntuu sietämättömältä ponnistukselta. Ja onhan se suuri häpeäkin.

Länsimainen kulttuuri on siis juuttunut ’harakka vastatervatulla katolla’ -syndroomaan; kun nokan saa irti, tarttuu pyrstö kiinni ja päinvastoin. Toisin sanoen markkinatalouden toimiminen edellyttää ahneuden ja sosiaalisen kilpailun eetoksen olemassaoloa, mutta sama eetos sisältää sen tuhon siemenen.