Suomi: Pohjolan Kongo

Voidaanko mafiaa puolustella sillä, että se luo työpaikkoja? Hanna-Leena Ylinen lainaa Näkökulma-tekstissään ajatuksen Vihreän sivistys- ja opintokeskuksen hallituksen puheenjohtaja Mikko Airrolta – syystä, sillä Viiankiaavan massiivisesta nikkelilöydöstä tullaan käymään vielä verinen taistelu – huolimatta siitä, että alue kuuluu sekä soidensuojeluohjelmaan että Naturaan.

Eurooppa on raaka-aineiden suhteen riippuvainen tuonnista. EU-alueen oma raaka-ainetuotanto kattaa kolme prosenttia tarpeesta. Ei siis suurikaan yllätys, että EU-komissio ehdotti raaka-aineita koskevassa aloitteessaan vuonna 2008 keskeisestä periaatteesta vahvistaa raaka-aineiden vakaa saanti eurooppalaisista lähteistä.

Komissiolle raaka-aineita selvittänyt työryhmä päätyi 14 kriittisen raaka-aineen listaan (antimoni, beryllium, magnesium, fluorisälpä, gallium, germanium, grafiitti, harvinaiset maametallit, indium, koboltti, niobium, platinaryhmän metallit, tantaali ja volframi). Taloudellisesti erittäin merkittäviä raaka-aineita on 11 (tähän ryhmään kuuluu nikkeli), muita merkittäviä raaka-aineita 15.

Maailman malminetsintäbudjetin koko oli vuonna 2009 runsaat seitsemän miljardia dollaria. Eniten panostettiin kultaan, 48 % käytetystä budjetista. Seuraavina tulivat kupari (22 %) ja nikkeli (9 %).

Kaivosteollisuus on määritelty Suomessa kasvualaksi. Suomen vuoteen 2050 ulottuvan kansallisen mineraalistrategian vision mukaan Suomi on ”mineraalien kestävän hyödyntämisen globaali edelläkävijä ja mineraaliala on yksi kansantaloutemme tukipilareista”. (Osoituksena sairaasta huumorista voi todeta, että yksi strategian tavoitteista on ”ympäristöhaittojen vähentäminen”.)

Sama todetaan työ- ja elinkeinoministeriön kaivosalan toimialaraportissa (21.10.2010): ”Valtiovallan suhtautuminen kaivostoimintaan on positiivinen ja ala nähdään yhtenä tulevaisuuden kasvualoista.” Raportin mukaan ”kansalaisten suhtautuminen kaivostoimintaan on pääsääntöisesti positiivista. Suomi on myös todettu kaivosystävälliseksi maaksi alalla tehdyissä selvityksissä ja positiivinen imago on tätä kautta levinnyt myös kaivosalan toimijoiden tietoisuuteen globaalisti.”

Suomen kaivosystävällisyyden mittarina käytetään sijoitusta The Fraser Institut -tutkimuslaitoksen vuosittain kokoamaa kaivostoimijoiden näkemystä eri maiden vetovoimaisuudesta kaivostoiminnan harjoittamiselle. Laitoksen kesällä 2010 tekemässä väliarviossa Suomi nousi toiselle sijalle Kanadan Quebec’n jälkeen.

Kaivosalan toimialaraportin mukaan ”Suomella ja muilla Pohjoismailla on merkittävä rooli Eurooppalaisen kaivostoiminnan potentiaalisena kasvualueena maaperän tarjoamien mahdollisuuksien ja maankäytöllisten lähtökohtien vuoksi. Esimerkiksi tiiviisti asutetussa Keski-Euroopassa kaivoksen perustaminen olisi vaikeaa.”

Näinähän se on. Viiankiaavan 90 pesivää lintulajia eivät valita. Jotakin voi päätellä siitäkin, että raportin laatija, Lapin liiton toimialapäällikkö Maija Uusisuo, kirjoittaa ”eurooppalaisen kaivostoiminnan” keskellä lausetta isolla E-kirjaimella.

Toimialaraportin SWOT-analyysissa kerrotaan, että kaivosalan viestintä ”ei perustu tosiasioihin vaan vallan ovat saaneet tunteisiin pohjautuvat mielipiteet”.

Höpö höpö.

Elonkehä-lehden yhden miehen SWOT-analyysin mukaan kaivosala pohjautuu vallan saaneeseen, kaikesta kontrollista karanneeseen kasvutalouteen. Jos vastakkain ovat nikkeli ja 90 pesivää lintulajia, linnut vetävät pidemmän korren. Nikkeli vetäisi lyhyemmän korren, vaikka vaakakupin toisessa päässä olisi vain yksi lintu!

Fossiilikapitalistinen kasvutalouslogiikka ei ymmärrä luontoa itseisarvona. Siksi Lapin liiton toimialapäällikköä ei saa enää missään oloissa päästää kirjoittamaan termiä ”eurooppalainen kaivostoiminta” minkään kokoisella e-kirjaimella.