Suomen metsien paloainekset

Onko Suomella todellista riskiä suurpaloon? Miksi jokin kasvupaikka syttyy herkemmin kuin toinen? Miksi ja miten pintapalo nousee latvapaloksi? Miten metsätietoa voidaan käyttää tehokkaasti metsäpalojen torjunnassa?

Kirjan synty on pitkän ja monivaiheisen työn tulos, jossa on ollut mukana lukuisa joukko pelastusalan ja metsäalan ammattilaisia. Julkaisun tavoitteena on edistää metsäpalo torjuntaa sekä kulotusten toteuttamista Suomessa.

Lindberg, H., Heikkilä, T. V. & Vanha-Majamaa, I: Suomen metsien paloainekset – kohti parempaa tulen hallintaa. Metla 2011. 104 s.

Mittavin kotimainen paloherkkyysluokitus ajoittuu sotavuosille, jolloin välirauhan aikoina tavoitteena oli kartoittaa toisaalta kuloille alttiit ja toisaalta kulojen pysäytykseen soveliaat maastot uudelleen sodan jatkumisen sekä maastoon kohdistuvien palopommitusten varalta. Syttymisriski ja paloriski vaihtelevat eri tilanteissa esim. kuivien, karujen metsiköiden syttymisriski on suuri, mutta yleensä palot ovat matalaintensiteettisiä ja helposti hallittavia. Tuoreiden, paljon biomassaa sisältävien metsiköiden syttymisherkkyys taas on alhaisempi, mutta korkeaintensiteettisen, rajun latvapalon mahdollisuus tietyissä olosuhteissa taas suurempi, mikä vaikuttaa paloriskiin.

Kirja antaa myös pitkälle ulottuvia pohdintoja ja kysymyksiä metsäpalon torjumisen suhteen: olisiko joskus mielekkäämpää pyrkiä palon rajoittamiseen, välittömän sammutuksen sijaan? Mukaan astuu nimittäin kirjan erittelemät eri asteiset, mosaiikkimaisesti hajautetut palo-intensiteetiltään vaihtelevat kasvillisuus vyöhykkeet ja näiden hyväksi käyttö sekä välttää siten kalliin sammutustyön kuluja. Useat maastopalot kun ovat enemminkin riesa kuin todellinen uhka tai vaara.

Opas on tarkoitettu pelastusviranomaisille, metsäalan ammattilaisille kuin kaikille tulen käyttäytymisestä kiinnostuneille ja tämä palosuojelurahaston kustantama kirja löytyy myös maksutta täältä.