Rakkaimmat ystävät

Ihmisen lajityypillisiin ominaisuuksiin kuuluu tarve olla lähellä ja pitää sylissä. Koska ihmiset itse ovat lähimmäisinä melko tylyjä ja kylmiä, on lajimme kesyttänyt muita eläimiä hoitamaan ystävän tehtäviä. Pörröeläiminä kissat ja koirat sopivat erityisen hyvin hellittäviksi ja korvaukseksi ystävyydestä annamme niille ruokaa ja suojaa. Vaihtosuhde on silti heikko, sillä nelijalkaiset orjamme joutuvat vuoksemme yleensä luopumaan omista lajityypillisistä tavoistaan.

Vaikka osoitammekin lemmikeillemme rakkautta kuohimalla ja muilla karuilla tavoilla, on ystävillämme mahdollisuus saada palkkio kuolemansa jälkeen – oma nimi ja hellät kiitokset hautakiveen. Kulkiessani lemmikkieläinten hautausmaalla Helsingin Maunulassa, ymmärrän, että vain harvat meistä ihmisistä ovat yhtä rakastettuja kuin kissat ja koirat.  

Hautakivien tekstit saavat minut miettimään, millaisia lemmikkien isännät ja emännät ovat olleet. Kun luen, että eräässä haudassa lepäävät siskokset Mirri-kissa ja Lilli-koira, päättelen, että isäntä tai emäntä on kouluaikoinaan lintsannut biologian tunneilta. Onko ihminen, jonka elämän suuri rakkaus on ollut 1-vuotiaana kuollut koira, kovinkin onneton? Millainen mies kaiverruttaa isoon sydämenmuotoiseen hautakiveen ”Nuku hyvin isin oma pieni Kissu. Kiitos haleista.”? Mitenköhän Nappe-Michelin perhe on selvinnyt menetyksestään? Koiran on täytynyt merkitä heille paljon, sillä kivessä on teksti: ”Pieni koiramme – toit viihtymyksen sydämiimme. Kiitos Nappe-kulta.”  

Monia lemmikkejä kuvataan tunteikkaasti. Aramis on ollut uljain kaikista koirista. Kukaan ihminen tuskin pystyisi samaan kuin Lillabet, joka oli hyvä, uskollinen ja altis. Pelkään isoja koiria, mutta silti minua hiukan harmittaa, etten koskaan saanut mahdollisuutta tutustua Asseriin, joka oli ”hieno mies rottweiler”. ”Isin oma tollopää” on todennäköisesti ollut isännälleen hyvin rakas. Turo oli kultainen koheltaja. Ehkäpä sen vuoksi sen elämä päättyi jo varhain.

Monet nimet toistuvat hautakivissä. Huomaan, että Roope, Mikki, Emma, Sami ja Saku ovat tavallisimmat lemmikkieläinten nimet. Erkki the Cat kuulostaa yksinkertaisen tyylikkäältä. Mummi-niminen kissa eli peräti 21-vuotiaaksi. Saiko se nimensä vasta vanhana vai oliko se Mummi jo syntyessään? Tavallisten peruskoirien ja maatiaiskissojen lisäksi Maunulaan on haudattu aatelisia. Onneksi en ole joutunut olemaan paikalla, kun Cay von Feuerwaldia, Scanziani vom Vagantenhofia tai Petteri von Birkenstadtia on kutsuttu syömään.

Joistain hautakivistä voi päätellä, että lemmikeille on perheessä annettu hallitseva rooli. Jos kissan tai koiran nimi on Pomo, Chief, Keisari tai Kingi, se on todennäköisesti saanut vallata sohvan tai ainakin parhaan nojatuolin. Julkisuuden henkilöistä ei Maunulassa ole pulaa, sillä hautausmaalta löytyvät ainakin Sylvi ja Urho, Pele, Columbus, Rasputin, Tarzan ja Clapton.

Tämäkin hautausmaa vahvistaa sen tosiasian, että Elvis on poistunut keskuudestamme.

Kommentit

Rakkaat ystäväni!

Entäs sitten kun joku tuttu ihminen kuolee? Lukeeko kivessä, että "olit mahtava isin mussukka" tai että "olit ainutlaatuinen ja me kaikki tulemme kaipaamaan sinua ikuisesti, sillä olit rakas ystävämme, ja lisäksi myös osa perhettämme ja sukuamme ja lajiamme ja planeettaamme ja aurinkokuntaamme ja..." Eipä taida, sillä jälkimmäisessä myös loppuisi tila kesken, koska sitä vo jatkaa aivan niin pitkään kuin haluaa, tai toeta, että laittaa vain ne kolme pistettä, koska se on helpompaa ja järkevämpää tai halvempaa. Joten, pitäkääpä huolta lemmikeistänne, jos ne kerta ovat ainoita oikeita ystäviänne.

Björn Porista

Terveiset Poriin

Hyvä kysymys, Björn. Taitaa kuitenkin olla niin, että laki säätelee sitä, mitä ihmisten hautakiviin voi laittaa. Harmillista, sillä tekstit voisivat olla mielenkiintoista luettavaa. Luulen, että lämpöä ja rakkautta olisi vähemmän kuin lemmikkieläinten hautakivissä.

Paitsi hautakiviä myös kuolinilmoituksia kannattaa lukea - rivien väleihin on piilotettu yllättävän paljon. Erityisen kiinnostavaa on, jos omaiset ovat laittaneet samalle vainajalle useampia ilmoituksia. Me ihmiset emme aina ole kovin sopuisia keskenämme.

Terveiset Poriin! Kävin siellä lapsena muutamia kertoja. Kuinka ollakaan mieleeni on Porista jäänyt erityisesti hautausmaa. Muistan, että siellä oli mausoleumi, johon oli haudattu tuhkarokkoon kuollut tyttö. Se teki vaikutuksen, koska sairastin tuhkarokon 8-vuotiaana.

anna p

Vastaus anna p:lle Björniltä

Tulin katsastamaan, että miten kommentointiini reagoidaan, ja huomasin ilokseni, että sinä olit vastannut. Mukavaa, ettet itse kuollut tuhkarokkoon. Etkö muista kotikaupungistani juuri muuta kuin hautausmaan? Et sattunut käymään pitsiviikkojen aikaan?

TERVEISIN Björn Porista

Porin pitsiviikot?

Terve Björn!

Olen kyllä kuullut Rauman pitsiviikoista, mutta että Porissakin. Tiedän kyllä, että kyseisillä kaupungeilla on kova keskinäinen kisa.

Raumallakin olen joskus käynyt, mm. juhlimassa penkkareitani. Seuraavaksi ehkä kysyt, olenko käynyt Rauma Jazzissa.

anna p

No siis sehän nyt oli vain vitsiä

Ne Porin pitsiviikot nyt oli vain viittaus kyseisten kaupunkien kilpailustta. Rauman Lukkokaan ei itseasiassa ole Porista, vaikka moni luulisi. Pori Jazz, sehän nyt on ihan okieasti Porosta,

Björn porista

Nyt ymmärrän

Hetken luulin sinua jo valeporilaiseksi, mutta vitsailitkin siis vain. Vähän niin kuin jos minä väittäisin mustaa makkaraa turkulaisten perinneruoaksi (tai laukkamakkaraa tamperelaisten).

anna p

No mitä sitten

Mitä sitten jos ihmiset näkevät edes tietyt eläinlajit samanarvoisina kuin ihmiset. Jo raamatun lähtöisin oleva herruusajattelu, ihminen on luomakunnan kruunu, on johtanut nykyisenkaltaiseen ekokatastrofiin.
Lemmikit opettavat eläinrakkautta, se on tärkeä tehtävä, ehkäpä joskus se myötätunto valuu myös tuotantoeläimille.
Eläimillä on usein suurempi sydän kuin ihmisillä. Ihmisen sydän ei ole kummoinen.

Samanarvoisuudesta

Tervehdys nimettömälle!

Olen sitä mieltä, että kaikki eläinlajit ovat samanarvoisia kuin ihmiset. En kuitenkaan koe, että lemmikkieläimiä kohdeltaisiin hyvin. Tavallaan ne ovat nelijalkaisia orjia, joiden tehtävä on miellyttää. Hommansa hoitaakseen ne joutuvat uhraamaan oman lajityypillisen käyttäytymisensä.

Kuka meistä haluaisi ruokapalkkaa vastaan elää kuohittuna ja omista lajitovereista eristettynä miellyttämässä jotakuta, joka on sattunut meidät ostamaan?

anna p

Kirjoita uusi kommentti

CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Fill in the blank