Portugali. Uhanalainen laji

Hallitusneuvottelut. Hauska farssi. Kiitos 1979 – 1979 –paitaan pukeutuneella vihreähattuisella rouvalla oli jotakin merkittävää sanottavaa, mutta se meni jo, kukaan ei jaksanut kuunnella tädin lääketokkuraista avautumista, taas juotiin kahvia ja lapioitiin kakkua, seuraavaa kasvutalouteen pureutuvaa Power point –esitystä odotellessa.

Sitten joku möreä-ääninen vakuuttava-vakuuttava Katainen-niminen käsinukke heitti paperimukin roskikseen, kasasi puolueille kaikista mahdollisista kysymyksistä kolme merkittävintä kysymystä, ja yhdessäkään ei mainittu luontoa. Portugali kyllä mainittiin. Ehkä se on jokin uusi uhanalainen laji?

Kuka älähti, kun nämä kolme merkittävistä merkittävintä kohtalonkysymystä tulivat julkisuteen? Ympäristöliike, mutta se johtuu siitä, että se kääntyili unissaan, löi päänsä rahoittajan polveen, heräsi ja oli niin ekstaasissa luonnon hyväksi tekemästään ankarasta, pyyteettömästä työstä, että muuttui saman tien kuuroksi ja sokeaksi.

Rahoittaja jo ehti pelästyä, että se tulee järkiinsä. Ei huolta. Aivokuolleet harvoin tulevat. Se odottaa sitä suurta hetkeä, kun se voi katkaista maailman matkailunähtävyyksiltä hetkeksi valot, sanoa tehneensä jotakin peruuttamatonta luonnon hyväksi, vaikkapa sen, että se ei tee luonnon hyväksi mitään, paitsi havaitsee oman suuruutensa, ja nyt olisi vain päätettävä, missä määrin havainto tukee luonnon monimuotoisuutta.

Jos tässä nyt on jollekin nostettava hattua, niin Timo Soinille, joka lähti mädästä laivasta. Median kommentaattorit ihmettelivät temppua, tajuamatta, että Suomesta voi löytyä poliitikko, joka ei syö sanojaan heti nurkan takana.

Jos koulussa opetettaisiin edes alkeellista asioiden ja ilmiöiden lukutaitoa, olisimme jo hallitusneuvotteluiden alkumetreillä ymmärtäneet, että Perussuomalaisten saaminen samaan hyttiin SDP:n ja Kokoomuksen kanssa on yhtä todennäköistä kuin se, että dieselautoon ja maalämpöön siirtynyt Jorma Ollila pyytää anteeksi tekemiään ympäristörikoksia.

Luonnon kannalta tilanne on mielenkiintoinen. Vaikka kymmenen prosenttia lajeista on jo menetetty, suurin vääntö käydään siitä, millä keinoin luonnon riistämistä voidaan jatkaa. Vihreät tuovat hallitusneuvotteluihin oman pikantin säväyksen: ei puhuta kasvusta, vaan kestävästä, vihreästä kasvusta, siis sellaisesta, jossa heitetään olan yli tonni paskaa ja se muuttuu tuhanneksi litraksi viiniä.

Sisäpiirien Suomessa vietetään vielä monet hautajaiset, mutta ei koskaan opportunismin hautajaisia.