Pieni suuri kaali

Kaali jos mikä on terveysvaikutteinen elintarvike. Hassua kyllä, virallisesti terveysvaikutteiseksi voidaan luokitella vain jalostettu tai teollisesti valmistettu elintarvike, esimerkiksi marja tai muu kasvis ei voi sitä sellaisenaan puskasta kaikkine vitamiineineen ja etsyymeineen olla. Siinäpä on taas jotkin teollisuuden intressipiirit lyöneet kierot päänsä sointuvasti yhteen ja luoneet asiasta ihmisen arkilogiikkaan saakka ulottuvan, yhden harvinaisen epäloogisen käsiteverkoston lisää.

Tästäkin huolimatta tutkijat löysivät hiljattain punakaalista - sellaisenaan - yli 30 uutta antosyaania, joista osa on kaksi kertaa tehokkaampia antioksidantteja kuin C-vitamiini. Entäpä sitten tuoreen kaalin luteiini? Tai hapatettu kaali? Entä kaalin yleisesti tunnetut lääkinnälliset (ulkoisestikin käytettynä) ominaisuudet?

Kalle Kirstilä, Robert Seger: Pieni suuri kaali. WSOY 2011. 168 s.

Ruokatoimittaja Kalle Kirstilän ja kokkina toimivan Petteri Luodon tuore kirja on tarkoitettu niin kotomaassa kuin laajemminkin tunnetun ja arvostetun kaalin ravintohistoriasta aina nykypäivän viljelyopastukseen ja kirjan varsinaiseen pääantiin: kaaliresepteihin tutustumiseen.

Kaalit ovat olleet merkittäviä viljelykasveja jo 300 ekr. jolloin aikansa kasvitieteilijät erottivat toisistaan kolme eri kaalimuotoa. Pohjoismaissa kaali on tullut mukaan puutarhoihin 800-900-lukujen taitteessa, edeten länsirannikolta sisämaahan. Jotain kaalin merkityksestä keskiajalla kuvaa viljelysten nimitys kaalitarhoiksi. Kirjan mukaan Brassica-suvun kasveja olisi viljelty jo neoliittisella, eli varhaisella kivikaudella. Väite on vähintäänkin haastava, ja nojannee toivottavasti johonkin tiettyyn arkeologiseen tutkimukseen? Koko viljelykäsite ulotetaan paljon lähemmäksi omaa historiaamme. Itse voisin hyvin uskoa valikoivaan semiviljelyyn, joten selvitellään asiaa…

Kaaleista itselleni rakkain, lehtikaali, saa osakseen kirjassa saman jakamani ihmetyksen siitä, miksi ihmiset eivät kasvata ja käytä sitä enemmän? Tämähän lienee edelleenkin ravintorikkain puutarha/viljelykasvi mitä olosuhteissamme voi kasvattaa, lisäksi se menestyy täällä hyvin omaten melkoisen pakkasen sietokyvyn. Olkoon se nyt sitten julkinenkin ihmetyksenaihe(;

Menetettyihin tai vielä mahdollisesti Itä-Euroopan/Venäjän kotipuutarhojen suojissa sinnitteleviin maatiaiskantoihin, ja niiden uskomattomiin pakkasensieto-ominaisuuksiin kirja ei valitettavasti syvenny. Myös kaalin genetiikka erilaisine takaisinristeytyskokeineen olisi tuonut hurjasti lisäväriä kirjan antiin.

Sen sijaan kirja vilisee esimerkkejä nykyisen keittiökirjallisuuden tapaan lähiruoan merkitystä, myös siitä miten päivittäiskaupan tulisi reagoida tämän kasvavaan ja väistämättömään esiinmarssiin korostamalla että tätä junaa ei voi enää pysäyttää.

Modernin, länsimaalaistuneen city-keittiön elkein kirjaan on ympätty omat osionsa kaaliruokien kanssa sopivista viinilaaduista, ja sitten yli 100 s. eli reilut 2/3 osaa kirjan sivumäärästä: kaalireseptejä.

Ollos hyvät ja herkutelkaatte.