Pieni kirja pahuudesta

Onko olemassa hyvyyttä? Entä pahuutta? Onko olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä, vai ainoastaan hyviä ja pahoja tekoja? Onko paha jotakin, mitä tehdään, vai jotakin, mitä ollaan? Kuinka hirviön tunnistaa?

Teologian tohtori Ann Heberlein kysyy, onko mahdollista ymmärtää Josef Fritzlin kaltaista ihmistä? Kumpi on suurempi hirviö, atomipommit Japaniin pudottanut presidentti Truman vai neljä tyttöä murhannut pedofiili Marc Dutroux? Jos uhrien lukumäärä ratkaisee, Dutroux on Trumaniin verrattuna partiopoika. Jos keskiössä on motiivi ja tarkoitus, Dutroux saapuu pahuuden maaliin taatusti ensimmäisenä.

Ann Heberlein: Pieni kirja pahuudesta. Atena 2011. 300 s.

Ruotsalaisessa pikkukaupungissa ammuttiin viisitoistavuotias poika lähietäisyydeltä kuoliaaksi. Monien mielestä tunnettu ilkivallantekijä sai, mitä ansaitsi. Lempinimen Rödebyn mies saanut ampuja nousi joidenkin mielissä jopa sankariksi. Hän ei saanut teostaan tuomiota. Oikeuden päätöksen mukaan mies kärsi ampumishetkellä vakavasta psyykkisestä häiriöstä. Toisaalta hän ei tarvinnut hoitoa, koska häiriö meni nopeasti ohi.

Mitä pitäisi ajatella lapsista, jotka syyllistyvät väkivaltaan – vaikkapa kouluampujista? Miten Abu Ghraibin järjestelmällinen pahuus oli mahdollista? Miksi miehet tekevät suurimman osan pahoista teoista? Jokaisen kansanmurhan, sisällissodan ja terrori-iskun taustalla on tavallisia isiä, äitejä ja poikia. Juutalaisten joukkomurhan, Balkanin puhdistusten, Ruandan verilöylyn ja Armenian kansanmurhan takaa löytyy opettajia, insinöörejä, tehdastyöläisiä, protestantteja, muslimeja, ateisteja, köyhiä, rikkaita, koulutettuja ja kouluttamattomia.

Ann Heberlein tekee suoraan sanottuna häikäisevän hienoa työtä etsiessään median, arjen ja populaarikulttuurin esimerkkien takaa ja kautta vastauksia kysymykseen pahuudesta. Loppupeleissä pahuudessa ei ole mitään käsittämätöntä. Se ei ole myöskään luonteenpiirre. Käsittämätöntä on se, kuinka haluttomia olemme kitkemään pahuuden pois.

Voiko kysymykseen ”Mitä pahuus on?” vastata? Kirjoittajan mielestä todennäköisesti ei, mutta kysymys on silti esitettävä.

Määräaikaisena yliopistonlehtorina Lundin yliopiston teologian ja uskontotieteiden keskuksessa toimiva Heberlein erosi vuonna 2008 ”pinnalliseksi ja banaaliksi” muuttuneesta Ruotsin kirkosta.

Heberleinin kynä juoksee rasvattuna. Kirjailija itse sanoo, että ei tavoittele suuria: ”Tämä on pieni kirja pahuudesta.”

Roskapuhetta. Kysymyksessä on pieni suuri kirja pahuudesta.