Occupy!

Rikkaimmalla yhdellä prosentilla menee hyvin. Se saa hyödyn talouskasvusta, omistaa poliitikot ja varallisuuden. Havainto synnytti syksyllä 2011 pienen mielenosoitusleirin Manhattanille, joka kasvoi yllättäen maailmanlaajuiseksi kansanliikkeeksi.

Occupy! Miksi? Sen meille kertovat Slavoj Žižek, Angela Davis, Judith Butler ja monet muut, esimerkiksi Occupy Helsinki –liikkeen ”veteraanit” Marissa Varmavuori ja parhaillaan Espanjassa 15M-liikettä dokumentoiva Sakari Laurila.

Kirja vaikutti ensi näkemältä sillisalaatilta. Luin sen lyhyillä linja-auto- ja junamatkoilla ja huomasin, että teos onkin mainiota matkaseuraa. Tekstit saattavat tuntua irrallisilta, mutta ne muodostavat jäntevän kokonaisuuden.

Occupy! Useita kirjoittajia. Into Kustannus 2012.

Kirjassa on useita kohtia, jotka napakasti muutamalla lauseella paketoivat Occupy-liikkeen idean. City University of New Yorkissa toimiva tutkijatohtori, aktivisti Marina Sitrin esittää tekstissään itsekritiikin vaatimuksen, johon ei voi kuin yhtyä.

”No, mitä me sitten haluamme? Suurin osa meistä uskoo, että tärkeintä on avata tila keskusteluille – demokratialle, todelliselle, suoralle ja osallistavalle demokratialle. Ainoa mahdollinen vaatimus siis on, että meidän annetaan olla – toreilla, puistoissa, kouluissa, työpaikoilla ja naapuristoissa, jotta voimme kohdata toisemme, peilata ajatuksiamme yhdessä ja päättää kokouksissamme, mitä vaihtoehtoja meillä on. Vasta sitten kun olemme avanneet demokraattisen tilan, voimme keskustella siitä, millaisia vaatimuksia meillä on ja kenen uskomme voivan vastata niihin. Tai ehkä, kun kokoontumisia on kautta maan, vaatimusten esittäminen toisten puolesta vaimentuu. Jos meitä on tarpeeksi monta, jonain päivänä voimme esittää vaatimuksia vain itsellemme.”

Minusta kappaleen viimeinen lause voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: tähän olisi ryhdyttävä heti! Voiko mikään kollektiivi herätä itsekriittiseksi jonkin tietyn kasvupisteen jälkeen? Eivätkö kaikki liikkeen hajoamiseen ja menestymiseen vaikuttavat tekijät ole sisäänrakennettu toimintaan jo heti alusta pitäen?

Occupy-liikkeen pitäisi olla protesti kaiken kokoiselle ja tasoiselle epäoikeudenmukaisuudelle. Tämä protesti ei ole toteutunut. Liikkeestä on monessa maassa – myös Suomessa – tullut protesti rahamaailmalle. Protestin keskiössä ovat helpot maalit: pankit, pankkiirit, poliitikot. Protestista tekee ongelmallisen se, että protestoijat käyttävät ahkerasti aikaa tienatakseen muutaman ylimääräisen euron (dollarin, tms.).

Kuinka moni protestoijista todella kieltäytyisi merkittävästä tehtävästä pankissa, pörssissä tai parlamentissa?

Kirjan ovat toimittaneet Carla Blumenkranz, Keith Gessen, Mark Greif, Sarah Leonard, Sarah Resnick, Nikil Saval, Eli Schmitt & Astra Taylor. Kollektiiviseen suomennostyöhön ovat osallistuneet Otto Bruun, Teppo Eskelinen, Arja Gothoni, Olli-Pekka Haavisto, Mikko Helminen, Marko Juutinen, Leona Kotilainen, Eeva Luhtakallio, Erkki Perälä, Pekka Ristelä, Mikko Silvenoinen, Maippi Tapanainen, Tero Toivanen ja Tere Vadén.

Kirjassa on mukana Helsingin Torikokouksen ensimmäinen julistus. Se kannattaa julkaista myös tässä – vaikkapa esimerkkinä siitä, kuinka käy, kun riittävä määrä erilaisia ihmisiä sullotaan samaan puolijoukkuetelttaan laatimaan mitä tahansa. Occupy-liikkeessä omaksuttu konsensusmenettely sulauttaa erilaiset näkökulmat helposti tekstimassaksi, joka ei juuri eroa kritiikittömästä virkamiestyöstä.

Siis siitä, mitä liikkeen ei pitänyt olla.

PS: Kirjoitan Sakari Laurilan kanssa parhaillaan kirjaa Torikokous-liikkeestä. Joku voisi sanoa, että olen käsillä olevan teoksen kohdalla jäävi sanomaan siitä mitään. Ja olisi tässä oikeassa.

Torikokouksen ensimmäinen julistus

Me olemme Torikokous. Emme määritä itseämme poliittisen kannan, sosiaalisen aseman tai minkään muunkaan ulkoisen tekijän perusteella; edustamme itseämme, eikä kukaan meistä yksin edusta koko liikettä. Olemme kokoontuneet 20.10.2011 lähtien Helsingin Kansalaistorille ja luoneet Ihmisten toriksi uudelleen nimeämämme tilan. Etsimme uusia näkökantoja ja toimintamalleja löytääksemme vaihtoehtoja nykyisille globaaleille poliittisille ja taloudellisille rakenteille. Tämä julistus olkoon Torikokous-liikkeen toiminnan perustana ja suuntaviittana.

Tiedostamme, että vallitsevat rakenteet vievät meitä kohti maailmanlaajuista yhteiskunnallista, taloudellista, poliittista ja ekologista katastrofia: maailmaan, jossa työllä ei tule toimeen, tavalliset ihmiset eivät pääse vaikuttamaan omiin asioihinsa, rikkaimmatkin maat hukkuvat velkaan ja ihmisarvo mitataan vain työn tuottamalla voitolla. Mielestämme taloudellinen ahneus ajaa myös ekologisen hyvinvoinnin edelle ja tämänhetkiset toimenpiteet ympäristön hyväksi ovat täysin riittämättömiä.

Meidän huolemme on aiheellinen, emmekä ole yksin. Sadat tuhannet ihmiset ympäri maailman, esimerkiksi Espanjan demokratialiikkeessä ja Occupy Wall Street -liikkeessä ovat kokoontuneet suunnittelemaan toisenlaista maailmaa. Maailmaa, jossa kaikki ei olisi kaupan vaan taloudellisen kilpailukyvyn sijaan yhteinen hyvä olisi tärkeintä ja jossa kohtelisimme elinympäristöämme kunnioittavasti.

Emme halua vain protestoida. Ylläpidämme kaikille avointa tilaa, jossa voimme pohtia yhdessä, miten yhteiskunnallisesti ja ekologisesti kestävämpi maailma voisi olla mahdollinen. Meille yksi muutoksen konkreettinen ilmentymä on Yleiskokous, joka kerääntyy Ihmisten torilla joka päivä kello 18.00 perusperiaatteinaan toisten ihmisten kunnioittaminen ja mielipiteen vapaus sekä pitäytyminen väkivallattomuudessa. Kutsumme sinut tuomaan julki näkemyksesi ja osallistumaan tai toteuttamaan Torikokousta siellä, missä ikinä oletkin. Tervetuloa.

Torilla tavataan!