Nature-lehti: Maapallon elonkehä muuttuu peruuntumattomasti
Maapallon elonkehä on suurella todennäköisyydellä muuttumassa radikaalisti jo lähivuosikymmeninä. Globaaleja ympäristömuutoksia tutkineet luonnontieteilijät varoittavat tuoreessa Nature –tiedelehdessä julkaisemassaan artikkelissa, että muutos merkitsee suuria vaikeuksia edelleen kasvavalle ihmisväestölle.
Artikkelin poikkeuksellisen laaja tekijäjoukko koostui 22 eri alaa edustavasta huipputieteilijästä – mukana oli biologeja, ekologeja, geologeja ja paleontologeja eri puolelta maailmaa. Laatijoihin kuului myös suomalainen paleontologi Mikael Fortelius. Tutkijat vertailivat maapallon geologisessa menneisyydessä tapahtuneita suuria globaalin mittakaavan ekosysteemimuutoksia nykyään käynnissä olevaan kehitykseen ja tulivat siihen johtopäätökseen, että biosfäärin tilan pysyvä murros on todennäköinen ja tapahtuu luultavasti jo seuraavan vuosisadan aikana, kenties nopeamminkin.
Sähkötolpassa Tuusulassa pesivä sinitiainen ei tiedä ihmisen kulutushulluudesta mitään. (kuva 9.6.2012 Jouko Kämäräinen)
Aiemmista tilanmuutoksista tutkijat analysoivat ns. kuutta suurta sukupuuttoaaltoa (vanhin n. 450 miljoonaa vuotta ja nuorin – dinosaurukset sukupuuttoon hävittänyt – 65 miljoonaa vuotta sitten) ja erityisesti viime jääkauden taittumista nykyiseen ilmastovaiheeseen noin 14 300 – 11 000 vuotta sitten. Jääkauden päättymistä seurasi maailmanlaajuisesti massasukupuuttoja, ekosysteemien rakenteiden muutoksia ja lajien levinneisyysalueiden siirtymisiä. Ihmisen tällä hetkellä aiheuttamat vaikutukset ovat jo suurempia kuin jääkauden päättäneen kehityksen laukaisseet.
Ihmisen toimista ympäristöön vaikuttavat erityisesti väestönkasvu ja resurssien kulutus, elinympäristöjen muutos ja pirstoutuminen sekä ilmastonmuutos. Notkahdus tapahtuu nopeasti ja vääjäämättä järjestelmän tiettyjen kynnysarvojen ylityttyä. Näitä kynnysarvoja ovat vaikkapa ilmaston lämpeneminen ja häiriintymättömien ekosysteemien osuus elonkehän kokonaisuudesta. Ihmiskunta on valjastanut 43 % maapallon maapinta-alasta omaan käyttöönsä (maanviljelysmaa, kaupunkialueet ja infrastruktuuri). Pysyvän tilan muutoksen arvellaan seuraavan, kun ihmisen kontrolloima osuus saavuttaa 50 – 90 % elinympäristöistä.
Muuttuva elonkehä merkitsee hallitsematonta jaksoa, jota luonnehtivat lajien sukupuutot, ekosysteemipalveluiden heikkeneminen ja suoranaiset ekosysteemien romahdukset. Ihmisen kannalta tämä tarkoittaa vaikeuksia tuottaa riittävästi ravintoa ja muita tarpeellisia resursseja varovaistenkin arvioiden mukaan 9 miljardiin kasvavalle väestölle. Resurssipulaa seuraavat mahdollisesti sosiaaliset levottomuudet ja konfliktit.
Tutkijoiden mukaan peruuntumaton muutos on vaikea ennustaa täsmällisesti, koska emme tunne kaikkia vaikuttavia tekijöitä tai vuorovaikutuksia. Erityisen hankalaksi ennustamisen tekee se, ettei romahdus anna välttämättä aikaisia ennakkovaroituksia itsestään. Heidän mukaansa on kuitenkin ehdottoman tärkeää, että ihmiskunta kävisi viimeinkin päättäväisiin toimiin kehityksen estämiseksi tai ainakin sen osittaiseksi hallitsemiseksi. Väestönkasvu ja luonnonvarojen käyttö on saatava laskemaan tuntuvasti, ja ruuantuotantoa on tehostettava sen sijaan, että otetaan lisää uutta luonnontilaista maata ihmisen käyttöön. Lisäksi jäljellä olevia koskemattomia maa- ja merialueita on rauhoitettava ja suojeltava ihmisen toiminnalta.
Nature julkaisi tutkimuksen tänä kesänä järjestettävän Rio+20–ympäristökokouksen alla. Kaksikymmentä vuotta sitten maailman valtiot sopivat YK:n johdolla toimista, joilla ilmastonmuutosta hillittäisiin ja luonnon monimuotoisuuden kutistaminen saataisiin hidastumaan. Näitä tavoitteita ei ole onnistuttu saavuttamaan, joten odotukset uudelle kokoukselle ovat suuret.
Kommentit
Tuho tulee!
Katastrofi on väistämätön, eikä ihmiskunta kykene tekemään tarvittavia kipeitä päätöksiä. Rio+20 hukkuu EU:n ja maailmantalouden mitättömien ongelmien paisutteluun.
Kyllä, näin tapahtuu...
Kyllä, näin tapahtuu...
Katastrofin syvyys
Emme pysty vaikuttamaan siihen, että katastrofi tulee - olemme jo keskellä katastrofia. Mutta pystymme vielä vaikuttamaan katastrofin syvyyteen. Biologien mukaan (esim. Ilkka Hanski) parhaassakin tapauksessa 50% maapallon lajeista häviää. Mutta häviääkö 50% vai 95%, siihen pystymme vaikuttamaan ja ero on niin huikea, että sen eteen kannattaa tehdä työtä. Jokainen prosentti on suuren työn arvoinen, kuuluuko ihminen itse siihen tai ei.
Göran Ekström
lähtökohta
Ihmisen lähtökohta on ihmisen kuolemattomuus. Me kuulumme siihen viimeiseen promilleen joka säilyy hengissä vaikka kaikki muut osat elonkehästä kuolee. Tarvittaessa muutamme vaikka toiselle planeetalle tai avaruusasemalle lajimme elinkaarta jatkamaan, mutta emme tuhoudu.
Tämä on iskostettu alitajuntaamme asti, eikä ihmisen käytöstä voi sen vuoksi muuttaa toinen ihminen.
Onneksi Elämä on alati muuttuva ja uudistuva ilmiö. Me saamme poistua näyttämöltä suurine luuloinemme jonain päivänä aivan varmasti, mutta aivan yhtä varmasti Elämä jatkuu. Sen täydellinen pelastaminen on tasan yhtä mahdotonta kuin sen täydellinen tuhoaminenkin. Maailmanlopusta paasaaminen on siis turhaa. Paremminkin ihmiseltä kannattaa kysyä mitä iloa Elämästä hänelle on vaikka hengissä pysyisikin kaiken aavikoiduttua ja pilaannuttua. Elämisen ja elossapysymisen eroa kun ei kulutuskulttuurin kasvatti luonnostaan voi millään tajuta.
E.K.
Ei sentään Katainen
Onhan tässä aikamoisen paradoksin siemen: mihin aikansa laittaa, kun tuntuu siltä, että juuri mikään tapahtuma ei ole yksittäisen ihmisen - edes ison ihmisjoukon - käsissä. Kulutuksen aiheuttama tuhovoima on valtava.
Vetäytyminen tuntuu järkevältä. Siinä sivussa tulee pidettyä melkoisia kasvutalouden vastaisia palopuheita. Ehkä niistä on hyötyä. Vaikka olisivat täysin hyödyttömiäkin, kukaan ei vahingoitu.
Pääministeri Jyrki Katainen tapaa Berliinissä huomenna (12.6.) Saksan liittokansleri Angela Merkelin sekä vastaanottaa kultaisen Ludwig Erhard -talouspalkinnon vuotuisessa Saksan politiikan ja talouden eliitin päättäjät kokoavassa Wirtschaftstag-tilaisuudessa (jonka aiheena ovat talous- ja kilpailukykyasiat!). Palkinto myönnetään huomattavista ansioista sosiaalisesti kestävän markkinatalouden kehittämisessä. Palkinnon ovat aiemmin saaneet mm. Ranskan pääministeri Jean-Pierre Raffarin, Itävallan liittokansleri Wolfgang Schlüssel, Euroopan unionin komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, Maailmanpankin pääjohtaja Robert B. Zoellick sekä Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet.
Sosiaalisesti kestävän markkinatalouden kehittämisessä! Eivätkö nämä raukat ymmärrä mitään sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden välisestä yhteydestä? Pitävätkö he nykyistä järjestelmää "sosiaalisesti kestävänä"?
Maailman pelastamisesta en tiedä mitään, mutta on todella hienoa, että ei tarvitse olla Jyrki Katainen.
Jouko Kämäräinen
Paasaamisen puolesta
Moraalisesti tietoisen olentona ihmisen tulee elää vastuullisesti. Se, että ihminen joka tapauksessa häviää maapallolta ja kaikilla muillakin lajeilla on oma aikansa, ei poista ihmiseltä vastuuta tässä ja nyt. On nihilismiä ajatella, että elämä jatkuu silti muodossa tai toisessa. Silloinhan millään ei ole mitään väliä. Kysymys on nyt siitä, että ihminen aiheuttaa tyhmällä ja moraalittomalla toiminnallaan valtavasti tuhoa ja sitä emme saa hyväksyä.
Luonnonsuojelu on konservatismia: meidän tulee toimia niin, että maapallon nykyiset elämänmuodot säylyvät. Tai ainakin niin, että ihminen ei ole se ilmiö, joka elämänmuotoja ja maapallon elämää ylläpitäviä perusteita tuhoaa.
Nykyinen politiikka ja talous perustuvat kokonaan valheelliseen maailmankuvaan. On käsittämätöntä, miten itseään älykkäinä pitävät politikot ja talousihmiset voivat jatkuvasti puhua niin täyttä potaskaa. Tässä on hyvin ristiriitaista se, että ihmiset jotka pitäävät itseään rationaalisesti ja loogisesti ajattelevina eivät näytä välittävän tai ymmärtävän tieteestä hölynpölyäkään, vaan jatkavat silmät ummessa ja järki puuduksissa uskomista omaan lumemaailmaansa, vaikka se on jo kauan sitten osoitettu ja osoittautunut kestämättömäksi.
Kyllä näistä asioista pitää jatkuvasti paasata. Jotain pientä edistystäkin koko ajan tapahtuu ja kuten jo aikaisemmin totesin, jokainen prosentti eliölajeista joka säästyy sukupuutolta on erittäin arvokas.
Toinen paradoksi josta pitää myös paasata on, että ihminen tekee itselleenkin hallaa jo tässä ja nyt. Elämä ilman talouskasvun- ja kilpailun asettamia pakotteita ja kasvavaa kiristystä on/olisilä paljon helpompaa, terveellisempää ja mukavampaa.
Göran Ekström
ilman tulikiveä
Moraalisesti tietoinen olento? Ihminen? Ohhoh.
Ei ihmiseltä poista vastuuta se että hän ymmärtää kaikella olevan aikansa, ihmiselläkin, vaan ihmiseltä on poistanut vastuun hänen omasta mielestään juurikin luulo siitä että hänen aikansa ei tule koskaan, teki hän mitä tahansa.
Lapsilla on moraali, ymmärrys ja oikeudentaju kunnes me riistämme sen heiltä; pilaamme sen. Aikuisen moraalia ei voi takaisin kasvattaa, joten järkevämpää on keskittyä lasten kasvattamiseen niin ettei heiltä katoa luontainen ymmärrys maailmaansa kohtaan. Sitä työtä ei tehdä paasaamalla maailmanlopusta, vaan vaan nimenomaan kertomalla hyvän elämän edellytyksistä; sen eduista ja vastuista tasapainossa keskenään.
E.K.
Mitä tehdä
Kysymys on nyt ennen kaikkea siitä, mitä meidän tulee tehdä. Jos vain tylysti toteamme ja uskomme, ettei ihminen ole moraalisesti tietoinen olento, mitään ei ole tehtävissä, ei kannata edes yrittää. Minä en tuota ajatusta hyväksy.
Lapsilla on usein puhdas moraali ja oikeudentaju, kuten Esko toteat. Osittain se on varmaan synnynnäinen mutta osittain myös vanhempien kasvattama. Kun se siellä kerran on, voi sen saada uudelleen herätettyäkin, jos vain lopetamme valehtelun ja itsemme huijaamisen. Kyllä se on sinulla ja monella muullakin tallessa. Moraalista tajua tarvitaan, jotta ihminen motivoituisi muutokseen, ennen kuin oma turbaani on tulessa. Silloin on nimittäin jo liian myöhäistä estää biosfäärin totaalinen romahdus,
On ehkä myös syytä todeta, että on kaksi aivan eri asiaa jos puhuu siitä, mitä uskoo tapahtuvan tai puhua siitä, mitä toivoo tapahtuvan. Minä en yleensä viitsi puhua siitä, mitä minä uskon tapahtuvan, puhun mieluummin siitä, mitä toivon. Sammalla uskon, että jos kaikki tekisivät niin, käivisi aika paljon paremmin, kuin mitä uskomme/pelkäämme.
Göran Ekström
Kirjoita uusi kommentti