Muurahaiset, ihmiset ja maapallo

Maailmassa on paljon muurahaisia ja asioita. Yhdelle muurahaiselle myyränkolo on turhan suuri, jopa tarpeeton, mutta pienistä asioista se järjestää yhteisen keon, ison yhteisön. Paljon on myös ihmisiä. Ne juoksevat ison perässä – isomman palkan, isomman auton, isomman asunnon. Ja ihmisten johtamat yritykset ovat entistä suuremman tuloksen tekemisen kierteessä. Menestyminen on suurta ja menestyksen pitää näkyä. Pitää selvästi erottua, tehdä pesäero toisiin yrityksiin, toisiin ihmisiin. Siinä samalla sitten sotketaan omat asiat, ja toisten, jopa maailmankirjat kerta heitolla niin ettei yhteinen hyvä toteudu, vaikka juhlapuheissa juuri julistettiin yhteistä parasta.

Maailmassa on paljon murheita ja astioita, särölle menneitä ihmisiä ja kuppeja nurin päin, kun on pitkään juhlittu, sekoitettu pakka ties monenko kerran, ja kaikki on yhtä tyhjän kanssa. Ja aina löytyy niitä, jotka haluavat hajottaa ja hallita kaiken mahdollisen, myös mahdottoman. Muurahaisten kupit kulkevat mukana, järjestyksessä, niistä ruokitaan yksilö ja yhteisö. Osaavatko muurahaiset elää paremmin yhteisen hyvän nimissä kuin ihmiset? Ne ovat eläneet maapallolla ihmistä kauemmin, ovat kenties oppineet jotain, yhteiselosta ja muusta. Tosin löytyy niitä itsemurhapommittajia muurahaisistakin, yhteisön puolesta räjäyttävät itsensä. Ja sotilaitakin on, ne ovat työläisten turvana. Kanavoituukohan muurahaisten aggressiivisuus yhteisön suojelussa, ei niinkään oman edun tavoittelussa?

Ihmiset tarkkailevat toisiaan, vertailevat itseään toisiinsa eikä kilpavarustelulle näy loppua. Ja siinä varustelussa luonnonvarat uhkaavat loppua ennen pitkää. Meitä varoitetaan liikaa  yksinkertaistamasta asioita, mutta eikö yksinkertaisuus ole monesti helpottavaa, ja vähään tyytyminen vapauttavaa. Usein kiperään kysymykseen löytyy yksinkertainen vastaus. Mitä jos joskus ottaisi selkoa eläinyhteisöistä, muista lajeista, kun tuntuu, että ihmisälyllä ei päästä pitemmälle tämän elämän, sen kierron ja kaikkeuden ymmärtämisessä? Mitä jos me tietäisimme paljosta vähemmän ja keskittyisimme mahdollisimman vähään? Ymmärtäisimmekö silloin jotain enemmän koko maapallon kannalta? Kaiken elävän ja elämän, myös yksilön kannalta?

Miten maapallon käy jos suurin osa ihmistä menestyy pyrkimyksissään ja menestyksen pitää näkyä uusina hankintoina, entistä suureellisempina vaatimuksina? Eikö meidän pitäisi elää siten, että tuleville sukupolville ja muille maapallon eliöille säilyisi mahdollisimman puhdas ja koskematon ympäristö, luonto? Eikö se olisi jotain suurta? Suurempaa perintöä emme voi jälkipolville jättää kuin elinkelpoisen maapallon. Ihmiset ja yritykset ovat kovin globaalilla tuulella. Globaalit markkinat ja mahdollisuudet houkuttavat, mutta maapallo taitaa käydä pieneksi ihmisille. Miten lie muurahaisten laita?