Munamiehen energiautopia

Valtionyhtiöiden toimitusjohtajien korvaukset ovat karanneet käsistä. Ison valtio-omisteisen pörssiyhtiön toimitusjohtajan tilille kilahtaa vuosittain 1 000 000 euroa. Perusduunari tienaa vuodessa alle 40 000 euroa. Köyhä vaurastuu (kun vuokra on maksettu) 4 000 eurolla. Monet elävät tätäkin pienimmillä tuloilla.

Valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Heidi Hautalan mukaan omistajaohjausyksikkö ei voi tuloerojen kasvulle mitään. Valtio-omisteisen yhtiön toimitusjohtajan palkkio on kytketty näkymättömällä kahleella kiinni yksityisten yhtiöiden johdon ansiotasoon. Yhtiövalta vie, valtio vikisee.

Palkkioista nousi kohu vuonna 2006, jolloin optio-ohjelma nosti Fortumin johdon Suomen parhaiten palkatuksi. Kymmenen eniten ansainneen listalla oli kuusi Fortum-johtajaa, kärjessä toimitusjohtaja Mikael Lilius (verotettava ansiotulo 11,3 miljoonaa euroa).

Kun Heidi Hautala sanoo, että asialle ei – vuosien lupailun jälkeen – voida mitään, mitä tämä kertoo politiikan keinoista? Kuinka poliitikot ylipäätään voivat millekään mitään? Jos he eivät saa tukittua ahneutta yhdessä suunnassa, millä eväillä kansalaiset odottavat poliittisia urotekoja missään suunnassa?

Ei tarvitse olla nero havaitakseen, että yhtiövalta tekee, mitä haluaa (kuten on aina tehnyt), poliitikot seisovat yhtiövallan komennossa tumput suorina (kuten ovat aina tehneet) ja kansalaiset yrittävät löytää yhtiövallan labyrintista ulos, ymmärtämättä, että vapaus on mahdollinen vain käyttämällä vapautta luoda itse omat vaihtoehtonsa, ei valita annetuista suunnista, jotka johtavat syvemmälle labyrintin orjuuteen.

* * *

Ajankohtaisessa kakkosessa tiistaina 9.8. esiintyneen, Munamies-roolista tunnetuksi tulleen näyttelijä, Zeitgeist-aktivisti Riku Niemisen mukaan ihmiset tekevät paljon töitä, jotka voisi tehdä automaation keinoin. Munamiehellä on unelma: elää kulutuksen ja rahatalouden ulkopuolella omavaraisessa, energiavapaassa, verkoista irtikytketyssä ympäristössä maalämmön, aurinko- ja tuulienergian voimin.

Toki merkittävän osan töistä voisi ulkoistaa koneille. Tämä oli itse asiassa koneyhteiskunnan lupaus: koneet (ja ohjelmistot) tekevät työt, ihmisten vauraus ja vapaa-aika lisääntyvät. Kävi päinvastoin: osallisiin ja osattomiin jakautuneista ihmisistä tuli koneiden (ja ohjelmistojen) vankeja.

Jos nyt – yllättäen – ulkoistaisimme työt koneille, ryhtyisimme nauttimaan vapaa-ajasta, mitä todella tapahtuisi? Onko kaikki työ arvokasta, vai merkitseekö työ vain kasvutalouden tarpeeseen, sen ympärille syntyneitä, luonnon riistoon erikoistuneita tehtävänkuvia, jotka mahdollistavat maapallon asukkaiden yhteisen varallisuuden, luonnon, siirtämisen harvojen pankkitileille? Pitäisikö tällainen työ siirtää koneille vai eliminoida kokonaan? Pitäisikö jo ryhtyä sanoista tekoihin kieltäytymällä työstä, joka ei ensisijaisesti lisää ympäristömme elinvoimaa?

Utopia kasvutalouden ulkopuolella sijaitsevasta Onnelasta, jossa elämä sujuu luonnon kantokyvyn ja aurinkopaneelien puitteissa, on kaunis, mutta vain utopia. Fossiilienergian korvaaminen uusiutuvilla luonnonvaroilla on johtanut tilanteeseen, joissa molemmissa tapauksissa kaikki tarjonta käy kaupaksi. Teknologiaan korviaan myöten uponnut maailmamme tarvitsee energiaa niin paljon kuin sitä pystytään tuottamaan. Vastuunsa tuntevassa 2050-luvun uusekologisessa perheessä jokaisella perheenjäsenellä on oma pieni sähköautonsa. Sellaisella voi kätevästi hurauttaa aurinkosähköllä lämmitettävälle kesämökille maaseudun 3D-palveluiden äärelle. Kaupunkimatkoihin käytetään ekologista sähköskootteria. Ruoka saadaan supertehokkaista energiapillereistä. Pellot on korvattu golfkentillä. Kaatopaikkoja ja slummeja ympäröivät ilmaan heijastettavat valtavat mainokset, joissa markkinoidaan kaikkia niitä sähköllä toimivia vimpaimia, joita ilman emme enää pärjää.

Kun kerromme Munamiehen ekologisessa elämässään tarvitsemien aurinkopaneelien määrän seitsemällä miljardilla, saamme tulokseksi paneelien taakse kätkeytyvän massiivisen luonnonvarojen riiston. Havaitsemme, että kysymys jokaiselle kiinalaiselle tai intialaiselle valmistettavasta jääkaapista olikin itse asiassa pieni ongelma.

Yhtiövallan kuriin saamisen utopia ja automatisoituun maailmaan tähtäävä Zeitgeist-utopia ovat linkittyneet toisiinsa kohtalokkaalla tavalla. Irti päässyttä yhtiövaltaa edustava automaatio syrjäyttää askel askeleelta yhä suuremman osan väestöstä syvälle köyhyyteen, riistää yhtä merkittävämmän osan luonnonvaroista, vie vihreään kasvuun sitoutuneen ihmiskunnan yhä lähemmäksi tilaa, jossa tasapainottelemme lopulta enää ohuella langalla, niin lähellä Utopiaa, niin kaukana siitä.

* * *

Suomen ympäristökeskus juhli 12.8.2011 Suomen ensimmäistä etätyöpäivää. Viraston mukaan etätyöllä on monia positiivisia puolia: työntekijän tuottavuus lisääntyy, työtyytyväisyys kasvaa, työteho parantuu.

Väärin. Etätyön paras puoli on siinä, että sillä on potentiaalinen mahdollisuus vieroittaa tekijänsä vahingollisesta, turhasta työstä.