Mökkeilyn kirot

Koska ihmisillä on nykyisin vain vähän mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, monilla on loma-aikoina tapana paeta vakituisesta elinympäristöstään muualle. Jotkut pakenevat lentämällä kaukomaille, mutta toisilla on vapaa-aikaa varten kakkoskoti eli kesämökki. Mökeillään viihtyvät suomalaiset pitävät itseään luonnonystävinä. Kuvaavampi sana olisi luonnonkäyttäjä.

Toisin kuin mökkeilijä, luonnonystävä jättäisi luonnon rauhaan. Hän antaisi metsän ja rannan olla ja tyytyisi nauttimaan niistä hiukan sivusta katsellen. Mökkeilijä sen sijaan haluaa kaiken itselleen. Hän haluaa rakennuksen rannalle ja sinne päästäkseen hänen on raivattava metsän keskelle tie. Tietä pitkin hän sitten tuo autolla lapsensa, kissansa ja koiransa luontoon – tai pikemminkin sinne, missä luonto vielä joskus oli.

Ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen nimittäin kuuluu oman reviirin merkitseminen ympäristöä muuttamalla. Niinpä pelkkä katto pään päällä ei riitä, on muokattava mökin lähistöä. Yhtään kiveä ei jätetä kääntämättä, sillä sellainen olisi merkki laiskuudesta. Häiritsevä maaperä peitetään mahdollisimman laajalti terassilla. Osa maastosta kuitenkin jätetään esiin, mutta revitään paljaaksi luonnollisesta kasvillisuudesta ja kylvetään nurmikoksi, joka ajetaan viikoittain lyhyeksi. Lepät ja pusikot, jotka aiemmin tarjosivat suojaa ja elämän mahdollisuuksia niin linnuille kuin hyönteisillekin, poistetaan näköalan tieltä. Lintujen on muutenkin syytä väistää, sillä myös mökkiläisten kissat ja koirat ovat lomalla ja saavat huvitella jahtaamalla kaikkea, mikä liikkuu, vaikka eivät nälkäisiä olisikaan.

Mökkisuomalaiselle ranta ei ole koskaan hyvä sellaisenaan, vaan sekin on muokattava. Ruovikko haittaa paitsi näkyvyyttä, myös uimista. Pohjakaan ei yleensä ole kelvollinen, sieltä on ainakin poistettava kivet ja se on peitettävä kankaalla ja kuorma-autollisella hiekkaa. Usein tämäkään ei riitä, vaan paikalle on tilattava ruoppaaja, jotta ranta saadaan pilattua perusteellisemmin. Jos vesilinnut vielä tämänkin jälkeen erehtyisivät pesimään läheiseen ruovikkoon, on niitä mahdollista pelotella pörräämällä vesiskootterilla tai viettämällä äänekästä rantaelämää juoden tarjousolutta laiturilla. Samalla saattaa tulla häirinneeksi myös mökkinaapureita. Jos he huomauttavat metelistä, on lajityypillisesti täysin korrektia kehottaa heitä hankkimaan oman elämän.

Syksyn tullen on nenänvalkaisumielessä syytä pitää taukoa runsaasta tarjousoluen nauttimisesta ja muistakin mökkijuomista. Tuolloin voi osoittaa ahkeruuttaan naapureille kaivamalla esiin haravat ja raaputtamalla puista pudonneet lehdet huolella pois mökkitontilta. Näin lehdet eivät päädy lisäämään biodiversiteettiä ja ravitsemaan maaperää maatumalla. Ravitsemisen voi sitten keväällä huoletta hoitaa heittelemällä Y-lannoitetta nurmikon vahvistukseksi. Haravoidessa kannattaa luoda yleissilmäys reviirille ja pohtia, onko tontille päässyt jäämään luonnonmukaisia kohtia, jotka olisi syytä seuraavana kesänä muokata.    

Suomessa on hieno luonto. Tai voisi olla, jos täältä puuttuisivat suomalaiset.

http://annapatrask.blogspot.com/