Mitä sähköpostini ajattelee minusta?

En kuulu Facebookiin. Välttelen sosiaalista mediaa, jossa käsitykseni mukaan käyttäydytään epäsosiaalisesti. Epäsosiaalinen käytös ei tietenkään ole yllättävää, kun otetaan ihmisen lajityypilliset ominaisuudet huomioon. Laumaeläiminä joudumme jatkuvasti taistelemaan paikastamme hierarkiassa.  Tämän vuoksi kiusaamme, levitämme toisistamme perättömiä juoruja ja pyrimme sulkemaan vaarallisiksi kokemiamme yksilöitä ryhmän ulkopuolelle.  Taistelu on entistä verisempää nyt, kun laumamme on matkailun ja sähköisten yhteyksien kautta muuttunut globaaliksi samanaikaisesti, kun meitä yksinkertaisesti on liikaa.

Sähköpostia olen silti tottunut pitämään melko harmittomana välineenä. Se ei minusta poikkea juuri mitenkään postin tuomista kirjelähetyksistä. Pari kuukautta sitten tein itselleni Gmail-osoitteen. En tiedä, miksi hämmästyin, kun tajusin sen vakoilevan minua. Taidan olla inhimillisempi kuin olin kuvitellutkaan. Inhimillisellä tarkoitan hyväuskoista hölmöä. Siis tyypillistä homo sapiensia.

Muutamalla ensimmäisellä käyttökerralla en kiinnittänyt mitään huomiota sähköpostini tarjoamiin linkkeihin ja mainoksiin. Sitten lapseni lähetti minulle viestin, johon hän oli nimensä perään lisännyt sydämen kuvan. Kun olin vastannut viestiin, huomasin kaksi mainosta treffipalveluista. Kuvitteliko sähköpostini , että deittailen lapseni kanssa ja siltä varalta, että seuralainen osoittautuisi pettymykseksi (ainahan ne osoittautuvat), tarjosi minulle vaihtoehtoja?

Yhdestä linkistä olisi löytynyt kunnollisia sinkkuja, toisesta taas hyvännäköisiä. Jos kaipaisin seuraa, kumman valitsisin? Vai onko niitäkin, jotka kuuluvat molempiin ryhmiin – siis ovat sekä hyvännäköisiä että kunnollisia? Onneksi en halua treffeille, sillä kumpikaan adjektiivi ei sytytä minua. Jos etsisin paria, tarvitsisin kolmannen linkin; sen, josta löytyy haastavia ja mielenkiintoisia sinkkuja.

Sitten vaihdan ystävän kanssa muutaman viestin ruoasta. Kas, sähköpostini tekee minusta villin oletuksen ja tarjoaa rasvaimua laserilla. Lisäksi sivulle ilmestyy useita linkkejä laihdutusohjeisiin. Nämä rauhoittavat minua. Sähköpostini ei selvästikään ole erityisen taitava vakoilija, sillä en tietääkseni ole koskaan ollut ylipainoinen. Mutta entä jos Google tietääkin minusta enemmän kuin minä itse? Kotonani ei ole kokovartalopeiliä. Jospa olen lihonut huomaamattani?      

Samassa viestiketjussa olen tainnut mainita jotain myös juomista, sillä pari päivää myöhemmin minulle tarjotaan vieroitushoitoa. Sitä en tarvitse, sillä en ole alkoholisti enkä missään nimessä halua, että minut vieroitetaan ruokajuomistani. Mutta näin tietysti sanoisi myös alkoholisti. Alan hämmentyä. Kumpi on oikeassa alkoholin käyttöni suhteen, minä vai sähköpostini?

Ystävä, joka on yhtä uskonnoton kuin minä, mainitsee viestissään raamatun. Ahaa, päättelee sähköpostini, ja tarjoaa minulle pitkän listan outoja linkkejä, joista Jumalan Tahto (sic!) on ylimpänä. Mainitsen tästä ystävälleni, joka tekee testin ja kirjoittaa viestiinsä ”Liehuva liekinvarsi”, mutta Google hoksaa huijauksen, sillä en saa yhtään mainosta vesisängyistä tai sitten niitä ei enää valmisteta.

Vähitellen opin suhtautumaan rauhallisesti sähköpostini välittämiin linkkeihin. Google ei selvästikään tiedä minusta mitään, koska tarjolla on mm. pikavippejä. Mutta eräänä päivänä ruudulle ilmestyy mainos lahkeellisista uimapuvuista. Olen ymmälläni. Miten ihmeessä sähköpostini tiesi tämän minusta?