Mietteitä keskellä kesää
Painettu Elonkehä-lehti ilmestyi tällä viikolla kaksoisnumerona ja vetää hetken henkeä. Seuraava lehti ilmestyy – jos suunnitelmat pitävät kutinsa (yleensä ne eivät pidä) – elokuun viimeisenä päivänä. Yritämme olla paikalla syyskuun alussa pidettävässä Tampereen Tulevaisuuskylä-tapahtumassa. Elonkehä.fi ilmestyy kesälläkin jokaisen kuukauden puolivälissä.
Painettu lehtemme etsii edelleen vapaaehtoistyöstä innostunutta taittajaa. Ehkäpä jostakin yllättäen ilmestyy taiton hallitseva, ympäristön säälimättömästä kohtelusta huolestunut aktiivinen, sopivasti vinksahtanut kansalainen, jonka avulla purjehduksemme kohti – hiukan kliseisesti – tulevaisuuden haasteita voi jatkua.
Kesällä on aikaa miettiä työtä. Mitä työ on? Mitä sen pitäisi olla? Onko tekemämme työ mielekästä? Merkitseekö vihreä uusjako vahingollisesta (ei-mielekkäästä) työstä luopumista? Minkälainen työ on vahingollista? Kuka sen määrittelee? Riittääkö kaikille mielekästä työtä?
Elonkehä-lehti järjestää torstaina 8.9.2011 Pasilan kirjastossa Helsingissä degrowth-aiheisen keskustelutilaisuuden otsikolla ”Kasvutalous ei kestä - kuinka käy työn?”. Panelisteiksi ovat jo ilmoittautuneet Aalto-yliopiston tutkija, degrowth-aktivisti Timo Järvensivu sekä Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus Vision puheenjohtaja Mikko Airto. Laita päivämäärä ylös kalenteriin ja tule kertomaan oma näkemyksesi työstä. Voit myös ehdottaa meille seuraavan seminaarimme (24.11.) aihetta. Paikka on sama, aihe toivottavasti ei.
Polkaisen taas huomenna katsomaan, kuinka yhteisöviljelyprojekti jaksaa. Yhteisöämme ei voi syyttää homogeenisuudesta: jäsenille on kasautunut työtunteja nollan ja 61 tunnin väliltä! Itse olen kykkinyt pellolla viitenä päivänä 23,5 tuntia. Työmatkaa kertyy jokaisella käynnillä 60 kilometriä. Länsi-Vantaalta Tuusulaan mankeloidessa on aikaa miettiä ohi suhahtavissa, ilmastoiduissa autoissa istuvien ihmisten motiiveja. Tuotakaan vihervarpusta he eivät nähneet! Autoilu on ympäristörikos, josta ei rangaista. Auton – vahingollisen omaisuuden – vahingoittamisesta kyllä rangaistaan.
Tunnelma Tuusulassa tiivistyy: rikkaruohot ovat päässeet hyvään vauhtiin. Yhteisöviljelylle asetettu tavoite per capita, 80 tuntia, täyttynee heinä-elokuussa nopeasti.
Rauhallista keskikesää. Mankeloikaa varovasti!
Kommentit
Ruoka ja luontokokonaisuus
Voisiko yksi mielenkiintoinen aihe keskustelutilaisuuteen sivuta ruokaa ja luonnon hyvinvointia. Löytyisikö yhtälöstä erilaisia näkökulmia, jotka avaisivat ikkunoita tulevaan?
T: Olli
Työ - tuttu sana.
"Mittee TYÖ teällä vetelehittä?"
Asiaan.
Täältä ison kiven juurelta katsoen Pasila on niin kaukana että pitänee vaan näin etätyönä miettiä työn syvintä olemusta. Tai pidettäköön tätä miettimistä harrastuksena, sillä työstä se ei käy koska se ei tuo ruokaa pöytään, kattoa pöydän päälle saati lämpöä pöydän ympärille talvipakkasilla.
Itse asiassa sanan ”etätyö” voisikin lähes poikkeuksetta muutenkin korvata sanalla ”etäharrastus”. Mitään oikeaa työtä kun ei juuri pysty tekemään kädenmittaa etäämmältä.
Vanha kansa sanoi että työtä pitää arvostaa. Olen samaa mieltä. Sitä pitää arvostaa jopa niin paljon, ettei tee sitä turhaan. Ihmisen ei tarvitse tehdä muuta kuin se mitä hän tarvitsee ensisijaisten tarpeittensa tyydyttämiseen: kohtuullinen asumus, ruoka ja lämpö. Kaikki muu on harrastamista, siis enemmän tai vähemmän turhaa ja siten enemmän tai vähemmän haitallista, kuluttavaa ja ympäristöä vahingoittavaa. Tokihan olen terveen harrastamisenkin ystävä, mutta harrastukset pitää valita ja hyväksyä niiden haitallisuutta arvioiden.
Nykyaikaan kuuluu tehokkuusajattelu. Olen siinäkin samoilla linjoilla, ehdottomasti. Rehelliseen tehokkuuteen ei vaan kuulu maksimaaliset terawatit ja logistiikkaketjut vaan paikallisuus ja mahdollisimman vähäinen liike ja liikuttaminen sekä minimoitu ulkoinen energiasyöttö ja luonnonvarojen käyttö.
Työn mielekkyys taas on sitä kun näkee ja kokee työnsä tuloksen suorana hyötynä, ilona ja turvallisuudentunteena itselleen ja yhteisölleen. Työn mielekkyyttä eittämättä lisää myös sen tuoma hyvä henkinen ja fyysinen kunto.
Siinähän se olennainen työstä tulikin sitten sanottua. Harmillista vaan että työn syvintä olemusta on denaturalisoitu niin rankasti, että suurin osa meistä käyttää elämänkaarensa parhaat palaset hampaat irvessä harrastamiseen ”töissäkäymisestä” ja sen välttämättömyydestä puhuen ja lapsensakin siihen hulluuteen sisäänkasvattaen.
Hyvää satokautta silti kaikille!
Esko
Hyviä kommentteja
"Voisiko yksi mielenkiintoinen aihe keskustelutilaisuuteen sivuta ruokaa ja luonnon hyvinvointia." Kyllä varmaankin. Vaikka asiaa ei useinkaan (turhan ja tarpeettoman työnteon melskeessä) mielletä, työ-aiheesta on selkeä jatkumo ruoka-aiheeseen. Itse asiassa ruokaa parempaa sisältöä työlle on vaikea löytää.
Esko Kastisen kommentit osuivat ja toivottavasti upottavat jotakin syyskuussa Pasilassa. Hyviä huomioita!
Elonkehän piirissä on ryhdytty uudistamaan suomen kieltä oikein urakalla: etätyö = etäharrastus, teknologiauskovainen = teknologianaiivi.
Hienoa. Lisää samanlaista!
Jouko Kämäräinen
Vastaava päätoimittaja
Kirjoita uusi kommentti