Vaikka tarkkailenkin pääasiassa kaksijalkaisia nisäkkäitä, ovat lintutornit minulle tuttuja. Torneissa on helppo seurata ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä. Havaintoja kertyy niin isottelusta, keikailusta kuin reviirin valtaamisestakin.
Elokuun loppupuolella teen ihmisretken Lammassaaren lintutorniin Helsingissä. Ensimmäinen havaintoni on kaksi varhaisessa puberteetissa olevaa urosta. He eivät pyri tekemään vaikutusta pukeutumisellaan. Tyyli on vaatimattoman urheilullinen: paidat ovat ketjumyymälätavaraa eivätkä heidän lenkkitossunsa ja verryttelyhousunsa ole kalliita merkkituotteita. Nuorukaiset ovat varustautuneet pokkarikameroilla. Lisäksi heillä on pieni yhteinen kiikari. Käyttäytyminen on innostunutta, mutta huomaan lievää keskinäistä kilpailua.
Myönnän, etteivät arvioni nuorista uroksista ole puolueettomia, sillä he ovat omia pesäpoikasiani. Muita ihmishavaintoja odotellessani katson ruovikossa olevia töyhtöhyyppiä ja variksia, joita nuorukaiset minulle osoittavat. Valkoposkihanhia menee pitkänä nauhana lahden yli ja ajoittain ohi lentää harmaahaikara, joka näyttää muinaiselta lentoliskolta. Töyhtöhyyppiin ja variksiin tulee eloa, kun merikotka lähestyy ruovikkoa.
Portaiden narinasta tiedän, että kohta torniin saapuu homo sapiens. Varusteita tunteva pitäisi yksilöä todennäköisesti alfauroksena, sillä tämän kamera on noin viisi tuhatta euroa maksava Canon 1D, kuten kodinkoneliikkeiden mainoksia lukeva jälkikasvuni minua myöhemmin valistaa. Koska en ymmärrä välineistä, havaitsen vain todennäköisesti viriileimmät vuotensa ohittaneen uroksen, jonka takki on jollain aiemmalla retkellä revennyt. Siksi hämmennyn, kun huomaan tämän käyttäytyvän kuin olisi tornin omistaja.
Seuraavaksi torniin tulee toinen suurin piirtein samanikäinen uros, joka on pukeutunut siistin huomaamattomasti. Hänellä ei ole muita varusteita kuin peruskiikari. Hän ottaa etäisyyttä ensin tulleeseen urokseen, vaikka ilmaiseekin tervehdyksellään tuntevansa tämän. Kohta saapuu vielä noin 30-vuotias uros, jolla on retkeilyliikkeestä hankittu ulkoiluasu ja statukseltaan kohtalainen kamera. Tämä yksilö käyttäytyy rauhallisesti. Ehkä hän ei koe tarvetta kukkoiluun, koska muiden paikalla olevien urosten miehuus on vasta tuloillaan tai jo hiipumassa.
Kalleimman kameran omistaja saa välineensä valmiiksi ja osoittaa kamerallaan ruovikkoon, jossa töyhtöhyypät pysyvät nyt paikoillaan, vaikka niiden keskellä seisoo paljain silminkin huomattavan isona erottuva merikotka. Varhaisessa puberteetissa olevat urokset kuvaavat ruovikkoa kaiteeseen nojaten. He kokeilevat vuorotellen, miten kuvaaminen onnistuu kiikarin linssin läpi. Kun nuorukaiset ideastaan innostuneina ovat vaihtamassa paikkaa tornin reunassa, älähtää ökyuros, että nyt loppuu se hyppiminen. Torni hiljenee. Peruskiikarimies hymyilee minulle varovaisesti kuin osoittaakseen, että häpeää tuttavansa puolesta. Kolmekymppinen siirtyy tornin toiseen reunaan.
Toistaiseksi olen ollut ainoa naaras paikalla, mutta koska lintujen sijaan tarkkailen lintujentarkkailijoita, olen pysytellyt tornin takaosassa olevalla penkillä. Nyt portaista saapuu kaksi muutakin naarasta, jotka edustavat eri sukupolvia ja ovat todennäköisesti samasta perheestä. Vanhempi on retkivaatteissa. Nuoremman vaatteissa on punaista ja vihreää, ruskeat hiuksensa hän on koristellut iloisen violetilla raidalla. Molemmilla on kiikari ja he selvästi haluaisivat nähdä ruovikkoon, mutta eivät mahdu tornin etuosaan, koska se on täynnä uroksia. Nyt ei olla soitimella eikä naaraisiin siksi kiinnitetä huomiota. Tai kalliin kameran uros kyllä huomaa heidät, mutta sen sijaan, että tekisi tilaa, hän asettautuu entistä leveämmin kaiteen tuntumaan. Naaraat katsahtavat toisiinsa, nyökkäävät ja palaavat portaisiin.
Nuorukaisetkaan eivät enää tunnu viihtyvän ja lähdemme ahtaaksi käyneestä tornista. Lankkupolulla keskustelemme hallitsevasti käyttäytyneen uroksen kamerasta ja sen kalliista hinnasta. Mietin, kuvitteliko uros tuhansia euroja maksaessaan ostaneensa kameran lisäksi myös yksinoikeuden kaupungin lintutorneihin.
Kommentit
On se kumma!
On se kumma kun pitää tuollaisten huippukameratyyppien tuolla tavoin isotella. Ja muuten, olisiko revennyt
takki päällä rahojen mentyä kameraan?
Jukolan Jussi
On se kumma!
Mihin sitä edes tarvitsee niin jätin kameran? Hyviä kuviahan täältäkin löytyy, vaikkei edes kaikissa ole järjestelmäkameralla! Jopa ihan nuoret näyttävät saavan hyviä kuvia aikaan muilla kameroilla, kun tuota varispäiväkirjaa luin!
Björn Virtanen
reviirikäyttäytyminen
Onhan mahdollista, että pelitakkinsa repineen miehen taustalla on muutakin kuin kallis kamera. Enemmän ehkä luontoväessä voisi kiinnittää huomiota eräänlaiseen käänteiseen uhoamiseen, esimerkiksi vaatimattomilla vaatteilla tai kameroilla, kekseliäisyydellä jne. Jos naaras, joka kävi vastoin kaikkea ehkä jopa asiassa liittoutuneena poikiensa kanssa tornin reviirikäyttäytymistä vastaan rikkoen sääntöä tarkkailemalla pääasiassa ihmisiä, eikä esimerkiksi osoittanut keskenään kisailevien poikien suhteen äitiyttään, oli ymmärrettävää, että miehen oli otettava kasvattajan vastuu, ainakin suhteessa omituisesti käyttäytyvään naaraaseen. Tässä pakinamaisessa väläyksessä uhodettiin mielestäni ongelmallistaa tilanne, jossa "non-committal" eli rooliansa paljastamaton naaras on miehelle todella kova pala, ja varsinkin tilanteessa, jossa on kaksi ukkoa ja yksi viriilimmässä iässä oleva uros, sekä kaksi jolppia, joiden liittymä naiseen pysyi epäselvänä. Berliinin kadulla on Tomas Tranströmer-manios, jossa hän sanoo, että ajatellessaan kuka on hän oli, hän kerran aika lähellä jo, kunnes alkoi ajatella että mikä minä on, mikä minä on, mikä minä on. Canonmiehelle ei ollut selvinnyt, että se mitä hän on riippuu myös siitä, mitä hän itse pysyvästi pystyy siitä ajattelemaan, ei vain toiset.
Näkymätön naaras
Heippa Jöns!
Kiitos uusia ajatuksia herättävästä kommentistasi. Itseään on vaikea arvioida, mutta luulenpa, etten ollut lintutornissa kovin omituisesti käyttäytyvä naaras, sillä istuin penkillä enkä tehnyt muistiinpanoja havaitsemistani ihmisistä.
Pidän todennäköisenä, ettei Canon-mies eikä kukaan muukaan paikalla olleista uroksista huomannut minua. Olen melko tavallinen ja jo sellaisessa iässä, jossa naaras on muuttunut uroksille näkymättömäksi.
anna p
Kirjoita uusi kommentti