Lintukuvauksen käsikirja

Lintujen valokuvaamisesta on liikkeellä kosolti väärinkäsityksiä, vaikkapa tämä: huippuotos edellyttää ammattilaiselta saatua vinkkiä huippuvarusteista, joista tärkein on naapurigalaksin alueelle yltävä teleobjektiivi.

Totuus on toinen: lintukuvaajalla on usein kainalossa 300- tai 500-millinen. Syy on tässä: jos ei halua opetella, kuinka lintua pääsee kuvaamaan läheltä, se jää kaikissa vaihtoehdoissa liian kauas. Markus Varesvuon kuva mehiläissyöjästä (s. 41) on tästä kouluesimerkki: kuvapinnan täyttävä lintu on kuvattu 500-millisellä objektiivilla (täyden kennokoon kameralla) piilokojusta viiden metrin päästä!

Nikonin (1,5x) ja Canonin (1,6x) rajaavalla kennolla varustetuilla kameroilla kuvan olisi voinut ottaa vajaan kymmenen metrin päästä. Nikon D330s-kamerassa 500 mm on käytännössä 750 mm, Canon 60D- tai 7D-kameroissa 800 mm.

Markus Varesvuo, Jari Peltomäki, Bence Máté: Lintukuvauksen käsikirja. WSOY 2011. 380 s.

Lintukuvaajaksi haikailevan ensimmäinen oppitunti on siis mennä metsään, istua kivelle ja olla puhumatta kännykkään 20 minuuttia. Tässä ajassa kuvaaja muuttuu osaksi maisemaa ja alkaa tapahtua yllättäviä asioita: linnut jopa tulevat uteliaina katsomaan kuvaajaa.

Jari Peltomäen sanoin: ”Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että kuvaajan ei kannata lähestyä lintuja, vaan lintujen pitää antaa tulla kuvaajan lähelle. Jos kuvaaja pyrkii lähestymään lintuja, ne useimmiten siirtyvät kauemmas tai lentävät  kokonaan pois. Näin ainakin sellaisissa maissa, joissa lintuja metsästetään.”

Lintukuvauksen käsikirja menee sinne, mihin perusoppaat eivät vie. Kolme taitavaa lintukuvaajaa kertoo opit ja kikat, joiden avulla he ovat ottaneet unohtumattomat lintukuvansa. Yksi pääosan esittäjä kirjassa on (kojuspesialisti Mátén) monet piilokojut, joiden rakentamisen ja oikean sijoittamisen niksit kirjassa näytetään. Lisäksi perehdytään – jalustojen, kameroiden ja lintukuvaukseen sopivien linssien lisäksi – eri tarkennustapoihin, salamakuvaukseen, lisävaloihin, kaukolaukaisimen käyttöön, linnun liikkeeseen sekä liikkeen pysäyttämiseen, eri säätiloissa kuvaamiseen, kuvien lavastamiseen, lintujen houkutteluun…

Parasta kirjassa on se, että Varesvuo, Peltomäki ja Máté eivät pidä lukijaa jännityksessä, vaan kertovat lintujen kuvaamisesta kaiken, minkä siitä voi kohtuudella kertoa.

Kirja on täynnä toinen toistaan loisteliaampia lintukuvia. Teos kannattaa hankkia, vaikka ei edes omistaisi kameraa.