Likainen tusina

Greenpeace-järjestö nimesi joulukuun alussa Etelä-Afrikan Durbanissa ilmastoneuvotteluja jarruttavan likaisen tusinan. Listan kärjessä komeilee Shellin hallituksen puheenjohtaja, luontoa säästävään dieselautoon hurahtanut luomumies Jorma Ollila.

Sata Euroopassa toimivaa suuryritystä on kehottanut Eurooppaa nostamaan vuoden 2020 päästötavoitteen 30 prosenttiin. Suomalaisista yrityksistä mukana on vain Nokia Siemens Networks. Energiaintensiivinen teollisuus loistaa poissaolollaan. Talouseliitin kulissina toimii Elinkeinoelämän keskusliitto, joka vastustaa Euroopan unionin sitoutumista yli 20 prosentin yksipuolisiin päästövähennyksiin.

LIKAINEN TUSINA:

1. Jorma Ollila, hallituksen puheenjohtaja, Royal Dutch Shell
2. Lorraine Mitchelmore, toimitusjohtaja, Shell Canada
3. David Collyer, puheenjohtaja, Canadian Association of Petroleum
4. Thomas Donohue, puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, US Chamber of Commerce
5. Lakshmi Mittal, hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, ArcelorMittal
6. Jürgen R. Thumann, puheenjohtaja, BusinessEurope
7. David ja Charles Koch, Koch Industries
8. Marius Kloppers, toimitusjohtaja, BHP Billiton
9. Dr. Kurt Bock, hallituksen puheenjohtaja, BASF
10. Jean-Guy Carrier, pääsihteeri, International Chamber of Commerce
11. Jack N. Gerard, puheenjohtaja, American Petroleum
12. Brian Dames, toimitusjohtaja, Eskom

Asema likaisen tusinan kärjessä on ristiriidassa Ollilan Helsingin Sanomille 28.1.2007 antaman haastattelun kanssa, jossa ”ilmastonmuutokseen Shellissä havahtunut” Ollila sanoi, että hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä selvästi nykyistä nopeammin.

Ollilan mukaan maailman bkt kasvaa ennusteiden mukaan jopa nelinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. "Jos energiantuotanto ja hiilidioksidipäästöt lisääntyvät edes jossain määrin samansuuntaisesti, maapallo ei kestä. Törmätään sellaiseen seinään, että muutokset alkavat olla hallitsemattomia.”

Ollila – kuten moni muukin laiska ajattelija – näkee talouskasvun välttämättömänä elementtinä köyhyyden poistamiseksi. Miten saada aikaan kasvua ja pienentää samalla hiilidioksidipäästöjä? Vastaus yhtälöön on energiatehokkuuden parantaminen. Bkt:n kasvattamiseen tarvittava energiamäärä vähentyy Ollilan näkemyksen mukaan vuoteen 2050 mennessä puoleen nykyisestä.

Tämä on se hyvä uutinen: käytämme vuonna 2050 energiaa puolet nykyistä vähemmän.

Uskoo, ken haluaa.

Elonkehän tontut toivottavat lukijoille – myös itseään etsivälle Jorma Ollilalle – rauhallista vuodenvaihdetta ja parempaa ensi vuotta!

Greenpeace-järjestön Avoin kirje Jorma Ollilalle (30.11.2011):

”Hyvä Jorma Ollila,

Maailman viidenneksi suurimman yrityksen, Royal Dutch Shell plc:n, hallituksen puheenjohtajana teillä on suuri vastuu ihmiskunnan tulevaisuudesta. Shell-ryhmä tuottaa päivittäin 3,3 miljoonaa barrelia öljyä ja kaasua. Yhtiönne suorat ilmastopäästöt kasvoivat viime vuonna yhdeksän prosenttia 75 miljoonaan tonniin. Tämä on yhtä paljon kuin koko Suomen päästöt. Arvioitte myös, että yhtiönne tuotteiden käyttö aiheutti 670 miljoonan tonnin päästöt viime vuonna.

Muutama vuosi sitten esititte julkisuudessa syvän huolenne ilmastonmuutoksesta ja sanoitte, että hiilidioksidipäästöjä olisi vähennettävä paljon nykyistä nopeammin (HS 28.1.2007). Totesitte, että muutoin maapallo ei kestä. Esititte samassa yhteydessä myös, että valtioiden on asetettava yrityksille rajoituksia päästöjen rajoittamiseksi. Puheenvuoro oli painava ja tärkeä suomalaisessa ilmastokeskustelussa.

Nyt kun maailman poliittiset päättäjät kokoontuvat Durbaniin YK:n ilmastokokoukseen, ihmiskunnalla on tilaisuus jatkaa tiellä kohti kansainvälistä, sitovaa ilmastosopimusta, joka estää ilmaston lämpenemisen yli kahden asteen kriittisenä pidetyn rajan.

Olemme valitettavasti panneet merkille, että johtamanne yritys on kuitenkin toiminut suoraan ja etujärjestöjensä välityksellä päästöjen vähentämistä vastaan.

Shell on luopunut investoinneista uusiutuvaan energiaan lukuun ottamatta biopolttoaineita, joiden ilmastovaikutus voi olla jopa huonompi kuin fossiilisten polttoaineiden. Tämänkin te aiemmin ymmärsitte: ”Energiateollisuuden näkökulmasta bioenergia, joka pohjautuu ruokaketjun kanssa kilpaileville raaka-aineille, ei ole kestävä ratkaisu.” (SK 18/2008)

Euroopan unionissa Shell on julkisesti todennut, ettei kannata EU:n yksipuolista sitoutumista 30 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Shellin edustaja oli myös Euroopan kemikaaliteollisuuden neuvoston delegaatiossa kertomassa tämän viestin suoraan ilmastokomissaari Connie Hedegaardille. Vastustatte yksipuolisia toimia Euroopassa, mutta ette kehota muuta maailmaa tarttumaan EU:n tekemiin tarjouksiin.

Kanadassa Shell on hyödyntämässä ilmaston kannalta erityisen tuhoisaa öljyhiekkaa ja samalla Euroopan unionissa jarruttamassa lainsäädäntöä, joka estäisi tällaisen erityisen hiili-intensiivisen energian käytön.

Japanissa Shell on pyrkinyt vaikuttamaan hallitukseen, jotta se ei sitoutuisi Kioton sopimuksen toiseen kauteen. Yhdysvalloissa Shell on mukana teollisuuden etujärjestöissä, jotka taistelevat kaikkia ilmastotoimia vastaan.

Arktisella alueella Beringin salmen pohjoispuolella Shell etsii uusia öljyvaroja. Sen lisäksi että uusien öljyvarojen käyttö kiihdyttää ilmastonmuutosta, öljynporaus arktisella alueella on ympäristölle äärimmäisen vaarallista. Tällä hetkellä ei ole olemassa teknologiaa, jolla öljyvuotoa voisi torjua jäisellä valtamerellä.

Toivomme, että kannatte asemanne tuoman vastuun maapallon ilmaston pelastamisesta jälkipolville. Ohjatkaa Shell ratkaisemaan ihmiskunnan energiantarpeen ongelma. Antakaa tukenne maailman poliittisille johtajille yrityksessä saada aikaan sitova sopimus ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Tapio Laakso
ohjelmajohtaja, Greenpeace”