Liha, luomu ja kasvissyönti

Edistykselliset ovat puoltaneet kasvisruokaa eli toisin sanoen olleet lihaa ja muitakin eläintuotteita vastaan. Samalla vaaditaan maataloutta siirtymään luomutuotantoon. Viisikymmentä vuotta sitten ei juurikaan myrkytetty rikkaruohoja viljapellossa. Vuoroviljely mahdollisti myrkyttömän viljan viljelyn. Silloin lähes kaikilla maatiloilla oli karjaa ja jokainen peltolohko oli vuorollaan heinällä, jolloin viljan seassa menestyvät rikkaruohot hävisivät.

Karja ei ole luomuviljelyssä välttämätön lannoituksen vuoksi. Nurmivaiheen sisältävä vuoroviljely on välttämätön rikkaruohojen ja kasvitautien torjumiseksi ilman myrkkyjä. Jos lihaa ja muita eläintuotteita ei käytetä, nurmipellon tuottoa voidaan käyttää hyväksi vain lannoitteena. Jos nurmialaa käytetään karjanpidossa, ravinteet eivät siitä vähene mutta voidaan tuottaa arvokasta ruokaa. Ruokapulan ja ilmastonmuutoksen maailmassa ei ole varaa jättää sitä mahdollisuutta käyttämättä.

Jos karjatalous halutaan minimoida, pidetään heinällä niin pieni osa pelloista kuin rikkaruohojen hillitsemiseksi on tarpeen. Kun ns. maito-Suomessa maatalouden päätuotteet olivat maito ja liha, nurmen osuus pelloista oli jopa yli puolet. Viljaa käytettiin enimmäkseen karjan väkirehuna. Jos rikkaruohojen torjunnan vuoksi nurmella olisi oltava vain neljännes peltoalasta, Suomessa 500 000 ha, se mahdollistaisi lähes puolimiljoonaisen nautakarjan. Tuottoisa lypsykarja voisi tuottaa maitoa Suomen väestölle pari litraa päivässä kullekin. Sen energiasisältö on noin 5 000 kJ, kutakuinkin puolet ihmisen energian tarpeesta. Nautakarja tuottaa myös lihaa, verta, nahkaa ja luita. Lehmästä saadaan vajaa vuosi maitoa poikimisen jälkeen. Muutaman poikimisen jälkeen lehmä teurastetaan. Vasikoista voidaan kasvattaa lypsylehmiksi vain osa ja muut joutuvat pelkän teuraseläimen osaan. Lihamäärä on merkittävä ravintolisä kansalle ja tulo tuottajalle. Ihmisten energian tarpeesta suurin osa tulisi tyydytetyksi karjan tuotteilla. Kun lisäksi syö viljaa leipänä ja puurona sekä perunaa ja kalaa, niin enää tarvitaankin vain maun ja vitamiinien vuoksi.

Suomen 2 miljoonan ha pelloista on vielä 1,5 miljoonaa ha käytettävissä muuhun. Viljan kasvatus väkirehuksi suuremmassa määrin ei ole mielekästä, jos on pyrkimys pitää karjan määrä pienenä. Asiantuntijain on ratkaistava, mikä on edullisinta karjan ruokinnassa.

Naudat, hevoset ja lampaat ovat ekologisesti edullisia nurmikasvien hyödyntäjiä. Sika syö perunaa ja viljaa, samaa kuin ihmiset eikä siis ole edullinen ravinnon tuotannossa muuten kuin jätteiden jalostajana.

Kun luomuun lisätään hiilineutraalisuuden vaatimus, on viljeltävä traktorin polttoaine ja sen valmistuksen polttoaineet tai lisättävä työhevosten käyttöä. Myös hevoset syövät heinää ja raskaassa työssä viljaa. Suomen peltoala riittää myös suuren hevosmäärän ruokkimiseen.

Ruokaomavaraisuuden vaatimuksen mukaan Suomen on vietävä ruoka-aineita, jotta voidaan tuoda niitä tuotteita, joita halutaan mutta ne eivät kasva Suomessa.

Suomen tilanne ei näytä ollenkaan toivottomalta, jos asukasmäärä ei kasva. Kuitenkin olisi vastuutonta jättää nurmipeltojen tuotanto käyttämättä. Eläinruuasta kieltäytyjiä ei toivottavasti ole paljon.

Makkara on ekologinen tuote, koska sen valmistuksessa voidaan hyödyntää epäesteettiset teurastuotteet. Hyvää ruokahalua!