Kiista yhteismaista

Kiista yhteismaista sisältää suomennoksen Garrett Hardinin (1915 – 2003) alun perin Science-lehdessä vuonna 1968 julkaistusta tekstistä Yhteislaidunten tragedia sekä viisi sitä kommentoivaa kirjoitusta.

En tiennyt Garrett Hardinista mitään ennen kuin osallistuin kirjan julkistustilaisuuteen Helsingin yliopistolla 25.10.2011. Kiinnostukseni kuitenkin heräsi, sillä Hardinin tekstiä kuvattiin provosoivaksi ja sitä pidettiin osin loukkaavana ja vaarallisenakin.

Julkistustilaisuuden perusteella oletin Hardinin tekstiä kovemmaksi kuin se on. Artikkeli ei ollut minusta raju – pikemminkin se sisälsi luontevaa ja yllättävän tuttua ajattelua, vaikken kaikesta voinutkaan olla samaa mieltä. Hardinin ihmiskäsitys on hyvin samanlainen kuin omani. Moni kuvaisi sitä pessimistiseksi tai kyyniseksi. Itse käytän mieluummin sanaa realistinen. Me ihmiset olemme omia etujamme ajavia itsekkäitä olentoja. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?  

Kiista yhteismaista – Garrett Hardin ja selviytymisen politiikka, toimittaneet Simo Kyllönen, Juhana Lemetti, Niko Noponen, Markku Oksanen. Eurooppalaisen filosofian seura ry / niin & näin, 2011. 155 s.

Havainnollistaakseen ongelmatyyppiä, johon ei ole löydettävissä teknistä ratkaisua, Hardin kuvaa karjan kasvattamista yhteislaitumilla. Yksittäinen kasvattaja saa itselleen eläimestä koituvan tuoton, kun taas siitä aiheutuva laitumen kuluminen jakaantuu kaikkien kasvattajien kesken. Näin rationaalinen kasvattaja päätyy lisäämään karjansa lukua ensin yhdellä, sitten taas yhdellä jne., koska hänen saamansa hyöty on suurempi kuin laitumen kulumisesta hänen osalleen aiheutuva haitta. Myös muut toimivat samoin. Seurauksena on tragedia, koska laidun ei kestä kasvavaa karjamäärää.  

Keskeisin Hardinin esille nostamista ongelmista on ihmispopulaation hallitsematon kasvu. Myös saastuminen on seurausta yhteislaidunta vastaavasta tilanteesta, jossa saastuttavan toiminnan haitat jakaantuvat kaikille, kun taas siitä aiheutuva hyöty koituu yksittäiselle toimijalle. Omaantuntoon vetoaminen ei Hardinin mukaan näihin ongelmiin auta, vaan vastuullisuutta tuottaviin järjestelyihin pääsemiseksi tarvitaan pakotteita. Hän kuitenkin korostaa ehdottavansa vain sellaista keskinäistä pakottamista, josta pakottamisen kohteeksi joutuvien ihmisten enemmistö on sopinut.

Hardin muistuttaa, että emme voi tukeutua menneisiin moraalisääntöihin, koska toimivat säännöt ovat järjestelmäriippuvaisia. Järjestelmä muuttuu – siksi myös toimintaa on aika ajoin tarkastettava.  

Hardin toteaa, että rajallinen maailma voi elättää vain rajallisen määrän ihmisiä, kasvun on siis väistämättä loputtava jossain vaiheessa. ”… on selvää, että inhimillisten kärsimysten määrä tulee jo lähitulevaisuudessa kasvamaan huomattavasti, jollemme oleta maapallon ihmisten elävän rajallisessa maailmassa. Avaruuteen ei ole lähtemistä,” Hardin kirjoittaa.

Kommenttitekstien kirjoittajat ovat yhtä ekonomistia lukuun ottamatta suuntautuneita filosofiaan. Näin Hardinin tekstiä ruoditaan lähinnä käsitteiden tasolla. Kokoelman kiinnostavuutta olisi lisännyt, jos tekstiä olisi kommentoinut myös esimerkiksi biologi tai ilmasto-ongelmiin perehtynyt luonnontieteilijä.

Vaikka Garrett Hardin julkaisi artikkelinsa jo vuonna 1968, se on tällä hetkellä ajankohtaisempi kuin koskaan.

Artikkeli on luettavissa täällä.