Kiinan energiapolitiikka vahvassa muutoksessa

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kiinasta on tullut talouden suuurvalta. Tämän useimmat tietävät. Vähemmän tunnettua on, että myös energian tuotannon ja käytön suhteen Kiina on monella sektorilla edelläkävijä. Yleensä maata pidetään kuitenkin hiilen suurkuluttajana, jonka kasvihuonekaasu (KHK)-pääästöt ovat maailman suurimmat. Tämä on totta, mutta liian harvoin mainitaan, että viime aikoina Kiina on tehnyt paljon ”puhtaamman ” energian tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi. Maa on esimerkiksi veden lämmitykseen käytetyn arinkoenergian suhteen maailman johtavin.

Tämä ilmenee Worldwatch-instituutin tuoreesta raportista. Instituutti korostaa, että Kiina rakentaa energiapolitiikkansa taloudellisen ja hallinnollisen systeemin väliseen tiiviiseen synergiaan. Selkokielellä tämä tarkoittaa, että koska kommunistipuolue yksin päättää, valtaviakin uudistuksia voidaan nopeasti toteuttaa. Monet Kiinan maailmanmarkkinoilla toimivista  kilpailukykyisistä energiayhtiöistä saavat tuntuvia valtion tukia. On kuitenkin mainittava, että maassa käytetään myös markkinataloudellisia keinoja kehityksen ohjaamiseen haluttuun suuntaan. Esimerkiksi yhtiöitten ja alueitten  välistä kilpailua edistetään.

Per capita -päästöt alhaisia

Kiinan tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä saada kaikilla teollisuuden sektoreilla energian kulutus talousyksikköä kohden alenemaan ainakin länsimaiden tasolle. Tämän saavuttaminen ei tule olemaan helppoa vaikka maa onkin tällä alueella edistynyt huomattavasti. Nyt hiili vastaa peräti 70 prosentista kokonaisenergian kulutuksesta monine kielteisine seurauksineen. Vuoden 2000 jälkeen Kiinan energian kulutus on kaksinkertaistunut. Vuonna 2009 maa vastasi viidesosasta globaalista primäärienergian kulutuksesta eli yhtä suuresta osuudesta kuin USA.

USA:n väkiluku on vain neljännes Kiinan vastaavasta. Kiinan per capita -kulutus on näin ollen edelleen selvästi alemmalla tasolla, 2.1 tonnia hiiliekvivalenttia, verrattuna OECD-maiden 6.6 tonniin. Kiinan KHK-päästöt ovat jaksolla 1994-2006 kasvaneet neljästä tonnista kuuteen miljardiin tonniin, ollen nyt maailman suurimmat. Mutta per capita -päästöt ovat vain neljä tonnia verrattuna USA:n 17 tonniin. Toisaalta kasvavan elintason myötä myös  kulutus ja päästöt lisääntyvät. Teollisuus kuluttaa 72 prosenttia kokonaisenergiasta, joten on ymmärrettävää, että nimenomaan tämän sektorin energiatehokkuutta pyritään parantamaan. Kina kuluttaa neljä kertaa enemmän energia bruttokansantuoteyksikköä kohti kuin USA ja seitsemän kertaa enemmän kuin Japani.

Vähemmällä energialla enemmän

Toisaalta huomattava osa Kiinan energiaintensiivisestä teollisuudesta tuottaa tavaroita rikkaiden maiden markkinoita varten. Oma  kulutuksemme siis myötävaikuttaa suurin päästöihin.  Kiinan kunnianhimoisena tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta neljä prosenttia vuodessa. Tämän saavuttamiseksi edistetään monilla sektoreilla voimakkaasti energian säästämistä. Esimerkiksi rakennussektorilla on 150 miljoonan neliömetrin alalla otettu käyttöön tehokkaammat termostaatit. 

Kiinan 1000 suurimman yrityksen energian käytön tehostamista edistetään   erityisohjelman avulla. Kyse on yhdeksällä energiaintensiivisellä sektorilla toimivasta yrityksestä. Nämä kuluttavat melkein puolet teollisuuden ja kolmanneksen maan  kokonaisenergiasta. Näille on määritelty selkeät  tavoitteet ja vastuut, luotu toimenpideohjelmat ja paremmat indikaattorit kehityksen mittaamiseksi. Valtaosa yrityksistä onkin saavuttanut tavoitteensa ja pystynyt säästämään paljon energia: viranomaiset ovat myös painostaneet maakuntia energian säästämiseen. Vuonna 2008 onnistuivatkin useimmat suurkaupungit ja maakunnat vähentämään  BNP-yksikköä kohden käytetyn energian määrää. Kiinassa on lisäksi lakkautettu tuhansia pieniä tehottomia voimaloita, rauta-, teräs - ja sementtitehtaita.

Uudistuvan energiaa käyttö lisääntyy

Kiina on viime vuosina voimakkaasti edistänyt uudistuvan energian käyttöä. Sen osuus kokonaisenergiasta on nyt yhdeksän prosenttia, eli 250 miljoonaa tonnia hiiliekvivalenttia. Vesivoiman osuus on 180 milj. tonnia,  tuulen, auringon ja biomassan osuus 70 milj. tonnia. Pääasiassa on investoitu suurimuotoiseen vesivoimaan, mutta nykyään satsataan myös pienimuotoisiin yksikköihin. Viimeksi mainitulla sektorilla Kiina on johtavia maita maailmassa. Vuonna 2009 tuulivoima lisääntyi toista sataa prosenttia. Kiinassa on nyt kolmannes globaalista tuulivoimasta ja maa on syrjäyttänyt USA:n maailman suurimpana tuottajana. Kiinan insinööriakatemian mukaan maan yhteenlaskettu tuulivoimakapasiteetti on 700-1200 gigawattia. Tehokkaalla käytöllä sen avulla voitaisiin vuonna 2050 tuottaa 40-70 prosenttia sähkön tarpeesta.

Vuonna 2009 otettiin käyttöön 310 megawattia aurinkosoluja, kaksi kertaa enemmän kuin  edellisvuonna. Samanaikaisesti asennettiin 42 miljoonaa neliömetriä aurinkoenergialla toimivaa vedenlämmittäjää, kokonaiskapasiteetin ollessa 135 milj. neliömetriä.  Kiinalla on nyt 70-80 prosenttia globaalimarkkinoista. Myös aurinkosolujen tuotannossa Kiina on maailman johtava maa, joka valtion tuen turvin tehokkaasti kilpailee teollisuusmaiden kanssa.

Syöttötariffeilla ohjataan tuotantoa

Kiinan tavoitteena on, että vuonna 2030 uudistuvan energian osuus kokonaisenergiasta olisi 28-32 prosenttia. Tämän saavuttaminen tule olemaan vaikeata, muttei asiantuntijoiden mukaan täysin mahdotonta. Kiina on varsinkin tuulienergian edistämisessä menestyksellisesti käyttänyt syöttötariffeja hyväksi. Nyt sijoitetaan voimakkaasti aurinkoenergian käytön laajentamiseen ja teknologian kehittämiseen, Kuljetussektori kuluttaa 10 prosenttia kokonaisenergiasta ja autojen luku kasvaa nopeasti. Uusien autojen standardi on nostettu 12 litrasta/100 km 15 litraan/100 km. Sähkö- ja hybridiautoja kehitetään myös, mutta ennen kaikkea sijoitetaan julkisiin kulkuneuvoihin. Esimerkiksi Yotung Bus, maailman toiseksi suurin linja-autoyhtiö, sijoittaa vahvasti hybridi-sähköteknologian kehittämiseen. Nykyistä pikarautatieverkostoa on tarkoitus laajentaa 6 500 kilometristä 16 000 kilometriin.

Kiina on siis tehnyt ja tekee paljon kestävämmän energiatuotannon  ja -kulutuksen edistämiseksi. Tämä on koko maailman kannalta hyvä asia ja meidän kaikkien etu on, että tuemme maata näissä pyrkimyksissä.

Kirjoittaja on kehitys- ja ympäristökysymyksiin erikoistunut professori.