Kiehtova kirja evoluutiosta
Jerry A. Coynen kirjan lähtökohta yllättää suomalaisen. Hän on kirjoittanut todistaakseen epäileville, että elämän monimuotoisuus on peräisin evoluutiosta. Johdannossa Coyne kertoo, että kaksi kolmasosaa yhdysvaltalaisista on sitä mieltä, että jos evoluutiota opetetaan luonnontieteen tunneilla, tulisi kouluissa tasapuolisuuden nimissä opettaa myös kreationismia (jota nykyään kutsutaan usein ”älykkääksi suunnitteluksi”). Vain 12 % yhdysvaltalaisista ajatteli, että evoluutiota olisi opetettava uskonnollista vaihtoehtoa mainitsematta.
Kirjalle tosin on tarvetta meilläkin. Vaikka 90 % pohjoiseurooppalaisista pitää evoluutiota totena, sen sisältöä ei ymmärretä. Meilläkin vallitseva ihmiskäsitys on uskonnollinen – kuvittelemme oman lajimme erityisemmäksi kuin se onkaan.
Jerry A. Coyne: Miksi evoluutio on totta. Suom. Risto Suikkanen. Vastapaino 2011. 359 s.
Coynen halu vakuuttaa epäilijät tekee kirjasta erityisen kiehtovan. Parhaille todisteille on nyt ollut tarvetta – ja niitä riittää.
Coyne kuvaa, miten kunkin lajin alkionkehityksessä on nähtävissä lajin evoluutio pienoiskoossa. Kaikki selkärankaiset aloittavat kehityksensä kalan alkiota muistuttaen. Esimerkiksi ihmisalkion verenkiertojärjestelmä ehtii muuttua monta kertaa käyden läpi kala-, vesieläin- ja matelijavaiheet ennen lopullista muotoaan. Valailla ja delfiineillä on ollut edeltäjinään maanisäkkäitä. Siksi niiden alkionkehityksessä on vaihe, jossa niillä on takaraajojen tyngät. Evoluution näkökulmasta monimutkaiselta tuntuva alkionkehitys on ymmärrettävä: muutokset rakentuvat aina entisen päälle. ”Älykäs suunnittelija” olisi voinut luoda tällaista vain huijatakseen biologit uskomaan evoluutioon.
Joskus aiempien vaiheiden jäänteet saattavat näkyä joissakin yksilöissä. Satunnaisesti syntyy esimerkiksi vauvoja, joilla on häntä (kirjasta löytyy aiheesta kuva). Samaan aikaan Coynen kirjan kanssa luin Kyllikki Villan Myrsky-nimistä matkapäiväkirjaa. Villa kuvasi tyttärensä kaulavaivaa, joka myöhemmin osoittautui kiduksen jäänteiksi.
Evoluution ymmärtämistä havainnollistaa myös ero mannersaarten ja valtameren saarten elämänmuotojen välillä. Koska mannersaaret ovat syntyneet mantereista irtoamalla, on niiden lajisto samantapainen kuin niillä mantereilla, joiden osia ne aiemmin olivat. Valtameren saaret ovat nousseet merenpohjasta eikä niillä ole alun perin ollut elämää. Niiden lajisto on muodostunut saarille sattumalta saapuneista tulokkaista, siksi niiden alkuperäislajistosta puuttuvat maanisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet ja makean veden kalat kokonaan. Koska valtameren saarilla oli paljon tyhjää elintilaa eikä kilpailijoita tai saalistajia, sinne saapuneet kasvit ja eläimet kykenivät kehittymään moniksi lajeiksi. ”Älykäs suunnittelija” olisi ehkä asuttanut saaret myös nisäkkäillä ja matelijoilla.
”Älykäs suunnittelija” tuskin olisi luonut monien lajien uroksille piirteitä, jotka hankaloittavat niiden elämää. Komea pyrstö haittaa riikinkukkoa niin, että se pystyy vain vaivoin lennähtämään. Irlanninhirviurokselta vie runsaasti energiaa kannatella 40-kiloisia sarviaan, puhumattakaan siitä, että ne on kasvatettava joka vuosi uudestaan. Evoluution kannalta nämäkin ominaisuudet ovat ymmärrettäviä: sellaiset perinnölliset ominaisuudet, jotka auttavat urosta pärjäämään kilpailussa naaraiden suosiosta, näkyvät lajinkehityksessä. Urokselle menestyksen hintana on usein lyhyempi elämä. Coyne muistuttaa, että luonnonvalinnan kannalta henkiinjäämistä keskeisempää on menestyksekäs lisääntyminen. Seksuaalivalinta on tehokas väline evoluutiolle, sillä naaraat suosivat usein sellaisia piirteitä, joita eivät ole aiemmin nähneet.
Kirjan teemaan liittyen Coyne toteaa, ettei tiede tietenkään voi täysin sulkea pois yliluonnollista selitystä. ”On mahdollista, vaikkakin erittäin epätodennäköistä, että keijut hallitsevat maailmaa. On vain niin, ettei tämänkaltaisia yliluonnollisia selityksiä tarvita koskaan. Ymmärrämme maailmaa varsin mainiosti käyttämällä järkeä ja olemalla materialisteja.”
Jos aiot lukea vain yhden kirjan evoluutiosta, on Coynen Miksi evoluutio on totta varteenotettava vaihtoehto.
Kommentit
Kiinnostavaa
Moi! Voisitteko julkaista enemmän näitä kirja-arvosteluja painetussakin lehdessä. Mielenkiintoista luettavaa, mutta tulee silmät kipeäksi kun lueskelee näitä ruudulta.
Älykästä?
Ehkä sitä "älykästä suunnittelua" voi tosiaan noinkin tosissaan epäillä... riittää kun luulee että nykyihmisen älykkyys, johdonmukaisuus ja viisasus on niin ylivertaista että sen valossa voi arvioida jopa sellaista mitä emme voi ymmärtää mutta tiedämme olevan olemassa.
Itse evoluutiosta sen verran, että en sitäkään kiellä mekanismina. En vaan lähtisi väittämään että se on itseohjautuva ilmiö, vaan paremminkin työkalu. Kun savenvalaja lätkäisee savimöykyn alustalle, se ei itsestään muutu ruukuksi mutta ruukun kyllä voidaan todistaa olleen joskus savimöykky. Einsteinin kirjainvertaus on mielestäni hieno tapa erittäin viisaalta ihmiseltä osoittaa nöyryytensä luomakuntamme ihmeiden keskellä. En lähtisi Coynena hänen kanssaan ymmärtämyksessä mittelemään.
Tähän evoluutio-kreationismi-keskusteluun muuten sanoisin että syvävihreä ajattelutapa ei ole riippuvainen siitä uskooko Jlaan vai ei. Lähtee mistä ajattelutavasta tahansa, niin samaan lopputulokseen päätyy. Siksi on ikävää että niin turhan usein viherjäkin väki turvautuu tähän ihmisiä aina aggressoivaan aiheeseen kerta toisensa jälkeen saadakseen aikaan... niin mitä? Jotain hyvää, vai vaan huomiota? Energian tuhlaaminen turhaan vääntämiseen on kaikki pois mielekkäämmältä toiminnalta, ja tärkeämpääkin miettimistä ja tekemistä meillä kaikilla toden totta riittää.
E.K.
Ihmisen paikasta
Coynehan on kirjoittanut kirjansa luonnontieteilijänä, hänen vihreydestään en tiedä mitään. Mutta jos, Esko, tarkoitit sitä, että minun kirjoituksissani ajoittain nousee esiin torjuva suhde uskontoon, on sille syynsä. Luonto-ongelmien taustalla on mielestäni vääristynyt ihmiskäsitys, joka pohjautuu Lähi-idän uskontoihin, joissa ihminen nähdään jotenkin muuta elämää erityisempänä (jumalan kuvana).
Uskonnosta peräisin oleva ihmiskeskeisyys on niin leimallista kulttuurillemme, että monet uskonnottomatkaan eivät huomaa kyseenalaistaa sitä.
En minä Coynen vihreydestä
En minä Coynen vihreydestä mitään ole puhunutkaan. Ja sitä torjuvaa suhdetta uskontoon näen monella muullakin kuin sinulla. Ei siinä ole mielestäni mitään pahaa eikä ihmeellistä jos ei usko uskontoon. Sitä vaan en ymmärrä että pitää pyrkiä todistamaan niin kovasti Jlaan uskoville ettei sellaista ole olemassakaan. Itse näen Jlan ja uskonnon kahtena eri asiana, mutta sillä ei ole merkitystä koska jokainen kokee nämä asiat omalla tavallaan. Totesin vaan että meillä vihreillä ihmisillä lienee parempaakin tekemistä kun kiistellä asioista joista ei voi päästä yksimielisyyteen.
En osaa mieltää luonto-ongelmien enkä ihmiskeskeisyyden syyksi uskontoa, minkäänsorttista. Ihmisen ymmärrys vaan yksinkertaisesti häviää ihmisen ahneudelle ja se saa meidät käyttämään asemaamme Jlan kuvana väärin. Siitä juontuu tuhoisa tapamme käyttäytyä paremminkin luomakuntamme verotusoikeudellisina yksinvaltiaina kuin sen suojelijoina ja hoitajina. Uskontojen ongelmana on se että niiden nimissä on tehty paljon pahaakin. Mutta missä valta, siellä ahneus ja pahuuskin. Niinhän se on aina (vrt esim politiikka). Hyvän ja pahan erottaminen ja oikein valitseminen on ihmisen tärkein tehtävä, mutta sitä vaikeuttaa sudet lammasten vaatteissa, sekä laumasieluisuus.
E.K.
Esko, Ei kai se, että
Esko,
Ei kai se, että osoittaa evoluutioteorian selittävän todellisuutta hyvin ja ID:n hyvin huonosti, osoita jumalan olemassaolosta mitään.
Sehän osoittaa vain että elollinen luonto ei ole älykään suunittelun tulosta, vaan sen monimuotoisuus on syntynyt luonnonvalinnan seurauksena.
Luonto ja ympäristöasoissa uskonnollisten näkemysten hyväksyminen on ongelmallista siksi, että se katkaiseen keskusteluyhteyden eriuskoisiin ja uskonnottomiin. Jos hyväksymme uskonnollisiin dogmeihin perustuvat argumentit, niin mitä vastaamme niille, jotka sanovat saaneensa omalta jumalaltaan ilmoituksen ydinvoiman siunauksellisuudesta?
Kirjoita uusi kommentti