Kiälletyt sanat

Asiasta on jo kirjoitettu riittävästi, joten kirjoitan lisää.

Eduskunnan puhemiesneuvosto on ohjeistanut kansanedustajia välttämään täysistunnoissa sanoja ”kepu” ja ”persu”. Professori Erkki Havastin listaama vältettävien sanojen lista on pidempi: "neekeri", "ählämi", "ryssä", hurri", "mustalainen", "lappalainen", "kamelikuski", "taatelintallaaja”.

Mihin unohtuivat ”leppoistaminen”, "Paavo Lipponen", ”slow life”, "koko kansan tiuskiva, murrosikäinen presidentti, Paavo Lipponen", ”downshiftaaminen”, "Paavo Lipponen, nahkurin orsilta, päivää", ”super food”, "Paavo Lipponen, super" ja ”superruoka”, hirvitys, joka voidaan ottaa käyttöön vain kulttuurissa, jossa ei ole minkäänlaista käsitystä ruoasta, eikä mistään muustakaan.

Ja: mihin se leppoistaminen liittyy? Jos kysymys on vallan rakenteita pönkittävästä palkkatyöstä, fokus on todella kadoksissa. Tarkennan: jos ei palvele tuhoavaa valtaa, on jo potentiaalisesti leppoisassa tilassa. Jos on tarrautunut vallan rakenteisiin, leppoistaminen ei ole mahdollista. Rakenteet eivät ymmärrä pyrkimystä ”leppoistaa” tai ”downshiftata”. Kuka tuntee toimeentulotukea nauttivan ihmisen, joka on ostanut Ferrarin ja ajaa sillä moottoritiellä kuuttakymppiä?

Omia suosikkejani ovat ”vihreä kasvu”, ”kestävä kehitys” sekä ”yrityksen yhteiskuntavastuu”. ”Vihreä kasvu” loukkaa nerokkaalla tavalla kaikkea vihreää kasvua, ja varsinkin niitä, jotka siitä jotakin ymmärtävät. ”Kestävä kehitys” antaa ymmärtää, että ymmärtäisimme, mitä kehitys on. Tämän lisäksi nimitämme sitä, mitä emme ymmärrä, kestäväksi. Jos tietäisimme, että kehitys liittyy olennaisesti kasvupakkoon, sanoisimme, että kehitys on synonyymi pakonomaiselle kasvulle. Kestävä kehityksen on siis oltava kestävästi pakonomaista kasvua.

Yhteiskuntavastuu-termi antaa olettaa, että yrityksellä on vastuu ympäristöstään. Hauska käsitys, vähän kuin kuvitelma Taiteiden yössä itse omat jälkensä korjaavista, taiteesta kiinnostuneista nuorista, joilla on repussa mäyräkoiran ja röökiaskin sijasta Voima-lehti, Marxin Pääoma ja Worldwatch-instituutin Maailman tila 2011 -raportti.

Nyt tarvitaan taas sitä Ferrari-esimerkkiä: kuka on nähnyt ”vastuullisen” yritysjohtajan antavan kusettamalleen työntekijälle Ferrarinsa? Kuka on nähnyt huippuvastuullisen Jorma Ollilan siivoamassa öljyvuotoihin hukuttamaansa Afrikkaa?

Kyseisiä termejä käyttävät ihmiset ovat erityisen kadoksissa, joten niiden käyttämisestä olisi rangaistava yhdyskuntapalvelulla vihreän ja kestävän kehityksen WWF-projektissa, jossa sademetsä hakataan ensin kappaleiksi, sitten hakkuuaukiota ryhdytään suojelemaan kiinnittämällä sata metriä sekunnissa kasvaviin kuitupuurunkoihin julisteita, joissa kerrotaan, että talouden kasvu ja luonnonsuojelu eivät sulje toisiaan pois, päinvastoin, kysymyksessä on kaikkia osapuolia hyödyttävä ”win-win-tilanne”, josta saimmekin kätevästi yhden kiellettävän sanan lisää.

Rankimpien lauseiden – kuten: ”Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö lentää kotiin pörröisten lastensa luokse” – käyttämisestä olisi rangaistava asteikon yläpäässä, kuolemanrangaistusta edeltävällä ekovihreiden kaksituntisella luennolla yksityisten kansalaisten kulutuspäätösten merkityksettömyydestä.

Timo Soini ei kirjoita ”blogia” vaan ”plokia”. Sana ”ploki” loukkaa kansalaisen oikeustajua ja on siten kiellettävä. Ploki-termi kertoo jotakin olennaista Soinin terveestä halusta pysytellä kaukana yhdentekevästä blogimaailmasta, jossa Viivi Avellan kertoo käyneensä New Yorkissa ja af Enehjelmin sukuun kuuluva Nina af Enehjelm Mäntässä.

Terve piirre Avellanin blogissa on se, että sitä on päivitetty viimeksi puoli vuotta sitten. Siis silloin, kun viimeksi kävin siellä. Enää en aio käydä. Nina af Enehjelmiä riivaa voimakas halu laittaa sanoja peräkkäin, siten, että niistä ei synny järkevää kokonaisuutta, eikä varsinkaan mitään sanottavaa, sillä sanojen näennäisesti oikea järjestys ei vielä riitä kuvaamaan ympäröivää maailmaa.

Tämä on ymmärrettävää: af Enehjelmin sukuun kuuluva af Enehjelm, Nina, on ammatiltaan kirjoittaja.

Ja kaikkihan me olemme lopulta jotakin! Luonnonsuojelijoita, elämänvaalijoita, ekohippejä, Toisella Tavalla Pohtijoita, joilla on voimakas halu laittaa merkityksettömiä, narsistisia ajatuksia peräkkäin, siten, että lopputuloksen ymmärtää vain toinen omiin askelmerkkeihinsä seonnut narsistinen ekohippi.

Mistä tulikin mieleeni: kaikki luonnonsuojeluun viittaavat termit olisi kiellettävä.