Kansainvälinen lepakkovuosi

YK ja Euroopan lepakoiden suojelusopimus ovat julistaneet kuluvan vuoden kansainväliseksi lepakkovuodeksi. Teemavuotta vietetään Euroopan lepakkopopulaatioiden suojelusopimuksen (EUROBATS) 20-vuotisen taipaleen kunniaksi. Vuoden aikana on tarkoitus hälventää valitettavan yleisiä ennakkoluuloja, edistää lepakoiden suojelua ja lisätä lepakoita koskevaa tietämystä.

Pohjanlepakot ovat levenneisyydeltään maailman pohjoisin lepakkolaji. Kuva: Eeva-Maria Kyheröinen.

 Maailmalta tunnetaan yli 1200 lajia lepakoita, joten ne ovatkin jyrsijöiden jälkeen runsaslukuisimpia nisäkkäitä. Euroopassa kaikki lepakkolajit ovat rauhoitettuja ja ne kuuluvat EU:n luontodirektiivin suojeltuihin lajeihin.

Suomesta tunnetaan 13 lajia näitä lentäviä nisäkkäitä, joista vain viiden kanta on runsas ja vakaa. Uhanalaisiksi on luokiteltu kaksi lajia, ripsisiippa ja pikkulepakko.

– Molempien lajien uhanalaisuuden kriteerinä on erittäin pieni populaatiokoko. Lisäksi lajien esiintymisalueet ovat varsin rajalliset. Ripsisiipasta ei ole edes varmaa lisääntymisyhdyskuntatietoa. Pikkulepakosta on tieto kahdesta lisääntymisyhdyskunnasta. Ripsisiipan kohdalla lajin ekologia rajoittanee esiintymistä – sen kaikuluotausääni on hiljainen, joten se ei lähde juurikaan avoimia maisemia ylittämään vaan tarvitsee suojaisempia ympäristöjä, kertoo Elonkehälle Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Eeva-Maria Kyheröinen

Lepakoita uhkaavat elinympäristöjen muutos, metsänkäyttöön liittyvät toimet, kuten avohakkuut, ja joskus suora häirintä ihmisten toimesta. Erityisesti pikkulepakon, joka on muuttava laji, kohdalla tuulivoimalat voivat olla vaaraksi, mikäli ne sijaitsevat nahkasiipien muuttoreitillä.

Mitä sitten tavallinen luonnonystävä voi tehdä lepakoiden hyväksi, Eeva-Maria Kyheröinen?

– Omalla kotipihallaan tai kesämökillä tai muulla sopivalla alueella lepakoita voi suosia kiinnittämällä puuhun tai talonseinään lepakonpöntön. Rakennuksen ullakolla majailevaan lepakkoyhdyskuntaan kannattaa suhtautua uteliaasti, ei inhoten. Lepakoiden elämään voi myös perehtyä ja saada uuden luontoharrastuksen itselleen. Harrastajien kautta kertyy myös arvokasta tietoa lepakoiden esiintymisestä.

Vakavammat luontoharrastajat voivat pyrkiä vaikuttamaan kaavoituspäätöksiin, jotta niissä otetaan riittävästi huomioon uhanalaisten lepakkolajien elinympäristöt. Kyheröinen kiittääkin luonnonsuojelujärjestöjä tällä saralla tehdystä työstä.