Irti oravanpyörästä

Yksilöä ruohonjuuritason kestäviin ratkaisuihin rohkaisevaa, rehellistä kirjallisuutta julkaistaan harvoin. Se on harmi. Harhauttavaa viherpesua riittää. Avoimet, inspiroivat esimerkit kohtuutalouden mahdollisuuksista lähes loistavat poissaolollaan.

Hämeenkyrön Alhonlahteen pieneen mökkiin muuttanut Kaarina Davis kertoo mukaansa tempaavan tarinan itsemurhan partaalle ajavasta kulutushulluudesta, hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, hillittömästä halusta osallistua kulutusjuhlaan, sekä käänteestä, jossa vähä muuttui paljoksi, välinpitämättömyys elämän kunnioitukseksi.

”Kun aloin suunnitella elämää tarkemmin, tulin tietoisemmaksi siitä, miten valintani esimerkiksi rahan- ja ajankäytön suhteen vaikuttavat elämänlaatuun. Heti kun pysähdyin ja hiljensin tahtia, minulle aukesi aivan uudenlainen maailma. Uskon, että keskittymällä perustarpeisiin on mahdollista kirkastaa itselleen, mitä aidosti haluaa elämältä. Samalla voi vapautua muiden haitallisista mielipiteistä ja käsityksistä. - - - Ymmärsin, että ihminen vaatii tietyn kurinalaisuuden ja kohtuuden tason voidakseen olla onnellinen ja kiitollinen asioista, joita hänellä on.”

Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä. Kaarina Davis 2011. 244 s.

Davisin mukaan ihmisen tärkein perustarve on Luonto. Ilman sitä emme saa mitään muista perustarpeistamme, joita ovat ruoka, suoja, vaatetus sekä polttoaine (puu).

”Kaikki mitä syömme, kaikki millä rakennamme talomme ja pidämme sen lämpimänä, kaikki polttoaineemme ja kaikki millä valmistamme vaatteemme ja jopa terveytemme saa alkunsa puhtaasta luonnosta. On lievästi sanottuna kamalaa, että elämämme rakenteet ovat muodostuneet sellaisiksi, että ympäristöystävällinen elämä on vaikeaa.”

Davis laittaa itsensä peliin ja saa lukijan ymmärtämään, kuinka keskittymällä vähään on mahdollista ymmärtää paljon. Suhde omaan itseen, sitä kautta ympäröivään luontoon, avaa oven mittaamattomaan todellisuuteen. Usein ovi avautuu romahduksen kautta. Läheisen kuolema, konkurssi, avioero, työttömyys tai sairaus ovat tyypillisesti tekijöitä, jotka voivat johtaa yksilön maailmankuvan täydelliseen muuttumiseen.

Kirjassa moni myytti saa huutia. ”Minäkin olin pitkään siinä luulossa, että kotimainen ruoka on niin hyvää, ettei luomulle ole tarvetta. Se oli harhaluulo. En edes tiennyt, miten ruoka kasvaa enkä mitä suuhuni pistin. Oli helppo uskoa myytteihin turvallisesta ja puhtaasta ruoasta. Lisäaineet ja myrkyt kun eivät näy paljain silmin.”

Davis kysyy, miksi merkitsemme puhtaat elintarvikkeet luomumerkillä. Eikö olisi järkevämpää merkitä kaikki muu paitsi luomu varoitusmerkillä!

Kärrynpyörästä pois hyppääminen on millä tahansa mittarilla mitattuna merkittävä teko. Yksityisautoilun vannoutuneena vastustajana toki protestoin autoa vaihtoehtona autottomuuden aiheuttamalle ”äärimmäiselle hankaluudelle”. Otan lakin osittain kouraan: en tiedä Alhonlahden etäisyyksistä ja kuljetustarpeista yhtään mitään.

Tarkkaavaiset lukijat ovat ehkä huomanneet, että Kaarina Davis on aloittanut Elonkehän verkkolehdessä blogistina!

Jos haluat tietää enemmän elämästä Hämeenkyrön Alhonlahdessa – tai ostaa kirjan! (kyllä, tämä oli hävytön mainos) – käväise osoitteessa http://www.kaarinadavis.com/.