Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia

Yleisen tulkinnan mukaan sana ”intiaani” juontuu Kolumbuksen erehdyksestä. Hän luuli tulleensa Intiaan ja nimitti tapaamiaan alkuasukkaita ”intialaisiksi” (los indios). Toisen tulkinnan mukaan Kolumbus ei erehtynyt. Hän ylisti kirjeissään intiaaneja ”Jumalan lapsiksi” (niños de Dios). Kirjuri kirjoitti sanat (”in Dios”) yhteen, kuvitellen Kolumbuksen tarkoittavan intialaisia, ja syntyi termi ”indios”.

Niin tai näin, Pohjois-Amerikan intiaanit ovat aina olleet valkoihoisen väestön politiikan pelinappuloita. Intiaanit on eristetty reservaatteihin, pyritty sopeuttamaan heidät euroamerikkalaiseen kulttuuriin.

Arizonan valtionyliopiston professori Peter Iverson kokosi vuonna 2002 yhteen intiaaneja koskevan historiankirjoituksen kymmenen huonointa käskyä. Käskyjä ovat mm.: kirjoita tylsästi, käytä lähteinä hallituksen dokumentteja, älä kuuntele intiaaneja, pidä kaikkia intiaaniryhmiä samanlaisina, äläkä missään tapauksessa ota huomioon naisten merkittävää asemaa intiaaniyhteisöissä (jos nimi ei sitten herätä erityistä mielenkiintoa, kuten vaikkapa Mankiller).

Rani-Henrik Andersson & Markku Henriksson: Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia. Gaudeamus 2010. 539 s.

Intiaanit eivät – kaikesta huolimatta tai juuri sen vuoksi – ole sopeutuneet passiivisesti. He ovat vaikuttaneet aktiivisesti asioihinsa. Monilla intiaaniryhmillä on edelleen jäljellä oma identiteetti.

Anderssonin ja Henrikssonin teos ei kerro lännenelokuvista, joissa valkoiset sankarit taistelevat sulkahattuihin pukeutuneita verenhimoisia punanahkoja vastaan. Teos kuvaa intiaanien historiaa ensimmäisistä Amerikan mantereen asukkaista nykypäivään saakka. Siinä esitellään eurooppalaisten valloittajien retkiä, pohditaan valloittajien ja siirtolaisten vaikutusta alkuperäisväestöön sekä tutkitaan, minkälainen on intiaanien asema nykyään. Teos esittelee laajasti eri intiaanikansojen kulttuureja, tapoja, uskomuksia ja historiaa.

Ajatuksella rakennetun kirjassa ovat omilla paikoillaan intiaanikulttuureja havainnollistavat kartat, intiaanihistorian kronologia, keskeinen sanasto, kirjallisuusluettelo, kuvalähteet ja hakemisto.

Kirjan ehdoton vastinpari on Charles C. Mannin teos 1491 – Amerikka ennen Kolumbusta (Into Kustannus 2011), joka kertoo Kolumbuksen vuonna 1492 ”löytämästä”, alkuperäisasukkaiden 50 000 vuoden aikana läpeensä muovaamasta maanosasta, jossa asui Kolumbuksen aikoihin enemmän ihmisiä (intiaaneja) kuin (eurooppalaisia) Euroopassa.

Mikäli jostakin syystä haluat pysytellä ripustautuneena kapitalistisen kulutuskulttuurin luomissa kelvottomissa stereotypioissa, älä lue näitä kirjoja.