Ihmisen merkit

Ihmisyksilön hallitsemiseen ei välttämättä tarvita fyysistä uhkaa, sillä ihmisiä on mahdollista ohjata merkein. Tiedän opettajan, jolla on luokan seinällä lista oppilaista. Hän kiinnittää nimien perään erivärisiä kartongin paloja oppilaiden käytöksen mukaan. On lapsia, jotka eivät halua itseensä liitettävän mitään negatiivista. He toimivat varmuuden vuoksi ylitunnollisesti, jotta eivät saisi rangaistukseksi väärän väristä kartongin palaa. Tällainen lapsi hämmästyy, jos häneltä kysyy, miksi läksyunohdusta tarkoittava sininen lappu on vaarallinen. Hänelle on selvää, että väreillä on merkitystä.

Me aikuiset emme poikkea lapsista mitenkään. Nykymuotoinen talous loppuisi, jos emme ostaisi merkityksiä, sillä silloin ostaisimme hyvin vähän. Juuri kukaan ei hanki vaatteita sen takia, että häneltä puuttuisi lämpöä tai verhoilua. Vaatteilla samoin kuin muillakin symboleilla ilmaisemme itseämme ja statustamme. Ilmaa todellakin voi myydä, sillä kysyntää löytyy niin virtuaaliesineille kuin arvonimille.

Myös monilla tavaroilla on käyttöarvon sijaan pelkkää näyttöarvoa. Mitä hyötyä on kravatista tai timanttisormuksesta? Mihin tarvitaan tummaa pukua, joka on vaatteena epäkäytännöllinen ja jonka merkitys muuttuu heti, jos se on ryppyinen, kulunut tai vanhaa mallia? Iso osa esineistä on kastimerkkejä, joiden tarkoitus on kertoa muille, mihin ryhmään niiden kantaja kuuluu. Useimmat meistä osaavat tunnistaa esimerkiksi Audi-miehet, ituhipit, helmikanat ja tuulipukutädit.

Annamme merkityksiä myös seikoille, joilla niitä ei edes voi olla. Jumalaa ei saisi pilkata, vaikka häntä ei ole olemassa tai ainakaan hän ei ole millään tavalla ilmaissut loukkaantuneensa pilkasta. On myös huvittavaa, että Jumalan kiivaimmat puolustajat ovat niitä, jotka uskovat tämän olevan kaikkivaltias ja joiden siis pitäisi luottaa tämän kykyyn puolustaa itse itseään. Myös kankaanpalan häpäisemisestä voi seurata ongelmia, jos kyseinen tekstiili sattuu olemaan esimerkiksi Suomen lippu.

Sitä, että planeettamme näyttäisi olevan heikossa hapessa (mutta runsaassa hiilidioksidissa) on turha ihmetellä, kun tällainen Afrikasta peräisin oleva isokokoinen nisäkäs on vieraslajina päässyt leviämään melkein joka kolkkaan. Lajityypilliseen käyttäytymiseemme ei kuulu tulevaisuuden elinmahdollisuuksista huolehtiminen.

Keskitymme sen sijaan siihen, missä olemme muita lajeja parempia. Kumartamaan kuville.

http://annapatrask.blogspot.com/