Homo invictus
Homo neanderthalensis, homo florensis, homo sapiens, homo invictus. Uusi uljas ihmislaji, 'voittamaton ihminen' on vallannut alaa planeetallamme. Se on ihmisheinäsirkoista ei suinkaan väkirikkain, mutta tuhovoimaisin. Se lentää luodolta luodolle, kalliolta kalliolle, järvestä järveen ja jättää jälkeensä kännykkämaston, kivikasan ja tunkion.
Homo invictus viihtyy kantamuotonsa homo sapiensin tavoin muiden kaltaistensa seurassa. Eritoten lajinsa luomusten parissa, kuten iPad, kannettava tietokone ja matkapuhelin. Muuten se hermostuu, herpaantuu katsomaan pieneksi toviksi tätä hetkeä – ja ahdistuu virikkeiden puutetta kuin pieni lapsi. Sen tunnusomaisia piirteitä ovat kehitysusko, henkinen ja fyysinen velttous sekä sen nauttima suuri arvostus homo sapiens -lajin ihmisten parissa.
Ehkä tunnetkin lajin. Kansankielessä heitä kutsutaan “insinööreiksi”, ja aina vain parempi, jos kyseessä on diplomi-insinööri. He kulkevat kehityksen etunenässä, kasvattavat BKT:ta, tarjoavat tietotaitoa ja kertovat, mikä on vanhanaikaista. Kun valtiot käyvät kahinaan toisiaan vastaan, he ovat asiantuntijoita siinä, miten veli ja sisar päästetään henkikullastaan tehokkaimmin. Tehokkuus, siinä vasta taikasana!
Tämän lajin kauheimpiin luomuksiin kuuluvat ydinaseet ja ydinvoima. Voisimme sanoa, että alamme olla asian ytimessä, siis voisimme, jos harrastaisimme moisia halpahintaisia vitsejä. Sattuneista syistä ajankohtainen insinöörein luomus on ydinvoima, tuo “puhtaaksi” ja “helpoksi” energiaksi ylistetty energiamuoto. Tshernobyl ja Fukushiman onnettomuus, josta tätä kirjoittaessani ei kaikkia seurauksia tiedetä vielä pitkään aikaan, eivät varmasti riitä lopettamaan hulluuksia.
Kaikkeen on selitys, joka yleensä kuuluu – olipa kyseessä ydinturma tai muu onnettomuus, jossa homo invictuksella on sormensa pelissä – , että kehittyneemmissä järjestelmissä onnettomuuksia ei pääsisi tapahtumaan. Mikä voisikaan olla oivallisempaa itsetuhoiselle talousjärjestelmälle kuin systeemi, joka vaatii ainaista päivitystä?
Väkisinkin muistuu mieleen vanha vitsi, jossa kysytään, mitä yhteistä on insinöörillä ja salamalla. Vastaus kuuluu: kun oikein kunnolla välähtää, joku toinen saa korjata vahingot.
Kun ahdistumme täällä öisin makuuoljillamme, kun mietimme lastemme tulevaisuutta, ydinlaskeumaa ja nelipäisiä liito-oravia, kenties myös rukoilemme, ettei homo invictus ole nimensä mukainen, voittamaton. Ehkä vielä kaikki tämä painajaismainen hulluus lakkaa, koittaa edes aselepo, jolloin pöly laskeutuu kilpavarustelun juoksuhaudoille ja herttaiset valko- ja sinivuokot täydentävät lintujen heläjöinnistä herkistyvän maiseman.
Kommentit
Mutta tuleeko sellaista päivää...
jolloin tämä hulluus lakkaa? Tässä tuppaa menemään usko huomiseen. Mitä pitää tapahtua, että insinööritkin heräävät?
Heräsinhän minä aamulla
Noinhan se on enimmäkseen. Insinöörien enemmistö uskoo oman työnsä hyödyllisyyteen talousjohtajien renkeinä. Aika vähän on kysyntää ekoinsinööristä, joiden keksintöjen tarkoituksena ei ole luoda lisää kulutusta, kauppaa, liikevaihtoa, lisäarvoa tai pääoman tuottoa vaan vähentää työn tarvetta, mahdollista saada tarpeeseen halvalla. Insinöörillä ei valitettavasti ole paljonkaan mahdollisuuksia päteä muussa kuin kapitalistisessa taloudessa. Insinööreille on vaikeaa jättäytyä syrjään ns. menestyksestä, kuten muillekin.
Luovuuden ja itsenäisen ajattelun vaikeudesta johtuen tehdään enimmäkseen sitä mitä käsketään, mitä on opetettu ja mistä maksetaan.
Onhan insinöörejä, diplomi-insinöörejä ja tekniikantohtoreita professoreja VESLIssäkin.
jatkoa
Insinöörejä eli teknistä tietämystä on tarpeen kun kestävässä elämänmuodossa kehitetään ekotekniikkaa, vähemmän kuluttavaa tuotantoa ja kulutustarvetta vähentäviä ratkaisuja sivistynyttä elämää varten.
Nykyiseen vesistöjen rehevöitymiseen ei ole yksin syyllinen maanviljelijä, ei maatalaous eikä lannoiteteollisuus vaan tajamanmukavuudet.
Maailman meno on hyvin monin tavoin yhteen kytketty verkko. Mikään ammattiryhmä tai oppiala ei ole yksin syyllinen ekokatastrofiin eikä syytön. Aina on mahdollisuus valehtelematta syyttää muita.
Syyllisyydestä
Me olemme kaikki syyllisiä, yksin ja yhdessä. Siitä on minusta hyvä lähteä liikeelle. Ja - jos nyt insinööreistä puhutaan - kyllähän suomalainen, metalliin ja paperiin kääritty talousihme sodan jälkeen oli insinöörityön puhdas opinnäyte. Mielettömiin avohakkuisiin perustuva tehometsätalouskin keksittiin sopivasti siinä 40-luvun lopussa.
Kestävässä elämänmuodossa ei kehitetä ekotekniikkaa vaan kulutetaan vähemmän. Ekotekniikka on kulutusta siinä kuin mikä tahansa kulutus on kulutusta - vastuun nerokasta väistelyä tiellä, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Jos haluamme jatkaa teollisella tiellä, voimme haudata kestävyystoiveet.
Pääministeri Mari Kiviniemi käyttää kestävyys-sanaa oikein: hän puhuu kestävästä kasvusta ja on tartuttanut tämän hulluuden itiöt kaikkialle suomalaiseen hallintoon. Propaganda toimii!
Sivistyneestä elämästä on paha sanoa mitään. Pitäisi ensin nähdä, mitä se on.
Jouko Kämäräinen
Totta
Totta, olen samaa mieltä, ettei yksikään ryhmä ole yksin vastuussa tästä hävityksen kauhistuskesta, mutta sitä mieltä olen, että toiset kantavat kortensa kekoon tehokkaammin.
DI vastaa
Tämähän on selitetty jo Kalevalassa. Insinööri heräisi jos olisi valmis unohtamaan Sammon....
--------
Siitä suuttui Väinämöinen, jopa suuttui ja häpesi.
Itse läksi astumahan rannalle merelliselle.
Tuossa loihe laulamahan, lauloi kerran viimeisensä:
lauloi vaskisen venehen, kuparisen umpipurren.
Itse istuvi perähän, läksi selvälle selälle.
Virkki vielä mennessänsä, lausui lähtiellessänsä:
"Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa."
vai tarvitaan
Insinööri ja sivistys ammentavat samasta ammeesta, sivilisaation ylijäämästä.
Sivilisaation tuhoutuessa päästään pitkälti molemmista.
Ydinvoima ja Internet ovat kuin paita ja peppu, molempien on aika väistyä.
Mustavalkoisuus
Ennen kuin ampuu sirpalepommeja, kannattaa ottaa selvää mihin voi osua! Ydinvoima ei ole Diplomi-insinöörien suunnittelema/aikaansaannos, vaan ydinfyysikkojen! Mitä tahansa asiaa/keksintöä voidaan käyttää väärin tai oikein, ja se päätös on ihmisestä kiinni! Ei välttämättä kannata ottaa kantaa asioihin mistä EI TIEDÄ! Meillä tieteessä on tapana tarkistaa lähteemme vähintään kahdesta eri RIIPPUMATTOMASTA lähteestä!
Luoti tiesi paikkansa
Huomauttaisin vain, että toki olen tietoinen mustavalkoistuksista, joita harrastan. Tämä toki tapahtuu täysin tietoisesti, jotta lukijassa saataisiin tunnereaktio aikaan, ja ehkä myös hetkautettua johonkin suuntaan. Retoriikkaa, ystävä hyvä. Ja pakina on toki kaunokirjallinen tekstilaji, ei mikään tieteellisen julkaisun artikkeli.
Insinöörit kyllä osallistuvat
Insinöörit kyllä osallistuvat ydinvoiman rakentamiseen.
Mitähän tästä maailmasta tulisi, jos ei insinöörejä tai ydinfyysikkoja olisi ollenkaan?
Kirjoita uusi kommentti