Formuloita ja rukouslyhtyjä

Toimittaja Rosa Meriläisen Vihreiden vaalilehteen kirjoittamassa haastattelussa veteraanikansanedustaja Rosa Meriläinen haastattelee ”huudahtaen” takkia riisuvaa työministeri Anni Sinnemäkeä (Vihr.) ”nauraen”.

Jos kunnioitus suomen kieltä kohtaan osaisi puhua, se vaatisi lopettamaan lukemisen tähän. Se ei kuitenkaan osaa, ja hyvä niin, sillä Meriläinen (vet.kans.ed.) osoittaa hallitsevansa kirjoittamisen lisäksi ajattelun laajat kaaret kertomalla liikuttuvansa aina, kun Vihreät (Vihr. mon.) puhuvat homojen ja solidaarisuuden puolesta.

Tarkoittaako veteraanikansanedustaja (Mer.) vihreitä? Jos tarkoittaa vihreitä, ei pitäisi puhua Vihreistä. Jos puhuu Vihreistä, ei pitäisi puhua vihreistä. Joku vielä  menee, kaatuu ja loukkaa itsensä sanoihin, jotka eivät tarkoita mitään.

On toki ymmärrettävää, että Meriläinen (vet.kans.ed.) ei osaa kirjoittaa. Hän on myös suomalainen kirjailija.

Ja kukapa ei liikuttuisi Vihreiden (Vihr.) edustajien puhuessa homojen ja solidaarisuuden puolesta, esimerkiksi Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) ja Suomen Työväenpuolue (STP) kuuntelevat silmät märkinä Vihreitä (Vihr.), itse asiassa ovat voimaannuttavassa (empow.) puhelinyhteydessä kaikkiin, jotka ovat tai eivät ole tekemisissä homo- ja solidaarisuusasioiden kanssa, ja toisaalta ovat sitten nämä tilanteen poliittiset realiteetit, veteraanikansanedustajan (Mer.) vieressä istuu pesunkestävä homo, valtiomies Pekka Haavisto (Form. ykk.), jonka lempitavara on lahjaksi saatu mongolialainen rukouslyhty.

Tässä vaiheessa lukeminen pitäisi lopettaa ihan muista syistä kuin kunnioituksesta suomen kieltä kohtaan.

Annille (Sinnem.) tunnetila kytkeytyy päälle, kun ”uudessa Suomessa rakastetaan eläimiä ja kohdellaan niitä hyvin” tai: ”että joku metsä on vanha ja hieno”.

Jos olisin herkkänahkainen kustantaja, jonka sukunimi alkaa H-kirjaimella ja päättyy n-kirjaimeen, nostaisin raiskauskanteen puolustaakseni lehteä, jonka kaksiosainen nimi alkaa U-kirjaimella ja päättyy i-kirjaimeen: Meriläinen (vet.kans.ed.) kuuli, aivan oikein, kuinka Sinnemäki (Vihr.) äänsi nimen narisevan halveksivasti pienellä u-kirjaimella!

Virhe on samaa luokkaa kuin jos sanoisi homoa Homoksi, Formulakuskia formulakuskiksi, solidaarisuutta Solidaarisuudeksi, tai mongolialaista rukouslyhtyä Mongolialaiseksi Rukouslyhdyksi, mitä ne tietenkin tosiasiassa ovat, tyhjiä tunnetiloja isolla alkukirjaimella.

”Että joku metsä on vanha ja hieno” on lause, joka on muodostettu poimimalla vihreästä pahvilaatikosta yksitellen, side silmillä, seitsemän sanaa ja päätetty, että sanat muodostavat lauseen, vaikka eivät muodostaisikaan.

Ennen mahdollista oikeustaistelua on ratkaistava, kumpi omistaa Suomen, eliittiin kuuluva H-kirjaimella alkava kustantaja (milj.) vai eliittiin kuuluva Vihreät (milj.).

Näin pitkälle ei päästä. Keskustelupiirin, jossa ”huudahdetaan nauraen”, ”vakavoidutaan”, ”summataan” ja ”huokaillaan”, yllättää ryhtiliike. Meriläinen (vet.kans.ed., fil.) kirjoittaa tavaramerkin oikein, isolla U-kirjaimella.