Durbaniaa kaikille

Moniarvoiseen keskusteluun missä tahansa kulttuurimaassa tai Suomessa kuuluu oikeus olla asioista ei mitään tai eri mieltä.

Tapoja olla ei mitään mieltä on yksi. Siinä suomalainen mykkä masokisti aktivoituu poliittisesti neljän vuoden välein. Aktivoitumista nimitetään äänestämiseksi. Äänestämistä nimitetään vaikuttamiseksi. Käsitys on outo, sillä kaikki suomalaiset mykät masokistit eivät ole vuorineuvoksia.

Tapoja olla eri mieltä on  kaksi: a) eri toimijat ovat asioista eri mieltä, tai b) yksittäinen toimija on itsensä kansa asioista eri mieltä.

Ensimmäistä – kollektiivista diversiteettiä – edustavat vaikkapa ympäristöliikkeet, ympäristöministeriö ja ympäristöministeri Ville Niinistö. Ympäristöministeriön mielestä Durbanin ilmastokokouksen lopputulos ”ylitti kaikki odotukset”. Ympäristöliikkeiden yhteisen kannanoton mukaan ilmastokokous päättyi ”laihaan sopuun”. Kansainvälisen Maan ystävien mukaan ”hallitukset pettivät jälleen omat kansalaisensa”. Greenpeace-järjestön mukaan ”lopputulos on pelkkä tyhjä kuori”.

Näkemyksillä voi viihdyttää itsensä kuoliaaksi asettamalla lauseet vaikkapa näin: ”Durbanin ilmastokokous, jonka lopputulos on pelkkä tyhjä kuori, ylitti kaikki odotukset, päättyen laihaan sopuun.”

Jälkimmäistä tapaa edustaa itsensä kanssa avoimessa ilmastokonfliktissa oleva europarlamentaarikko Satu Hassi, joka kirjoittaa blogissaan: ”Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo.”

Vähänkö tiukkaa!

”Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo.”

Lopetan pienen mutta valtavan kolumnini täältä Durbaniasta sanattomana tähän.