Degrowth-aktivisti Ban Ki-moon

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon rakastaa sanaparia ”kestävä kehitys” – ehkä siksi, että se ei tarkoita mitään. Ban-Mo Kiin seuraavan kauden tavoitteita ovatkin naisten aseman parantaminen ja ilmastonmuutoksen hidastaminen. On siis vain loogista, että maailman korruptoituneimman YK:n pääsihteeri lähti presidentti Tarja Halosen asuttamalta kesäasunnolta Naantalista Helsinki-Vantaan lentokentälle ainoalla ekologisesti kestävällä tavalla, ilmavoimien kuljetushelikopterilla.

Jos hyvin kävi, Ki-Ban Moon tapasi lentokentällä Vihreiden eduskuntaryhmän, jonka kanssa oli hedelmällistä vaihtaa mielipiteitä ilmastonmuutosta hidastavista lentokilometreistä, kuten että pelastuuko maailma lentämällä asiantuntijavoimin myötätuuleen, onko se kiinni lentokonemallista ja auttaako jos pieraisee, kun kone nousee irti kiitoradan pinnasta?

Talvipesästään lehtihaastattelua varten ulos kömpinyt presidentti Tarja Halonen toimii Ban Moon-Kin kutsusta YK:n kestävän kehityksen paneelin varapuheenjohtajana. Halosen mukaan ääriliikkeille on sanottava ei. Tästä voi olla kerrassaan samaa mieltä. Luontoa tuhoaville ääriliikkeille on sanottava ei. Halosen on sopivaa muistaa uhkauksensa, kun seuraavan kerran tapaa ystävänsä Jorma Ollilan ja pelaa tämän kanssa tietokoneella peliä, jossa yritetään tuhota mahdollisimman iso osa Afrikasta kaatamalla maaperään öljyä. Toisessa pelissä katkotaan tankkereita Itämerellä, mutta se ei ole yhtä kiva. Peli aloittaa öljyntorjuntatyöt automaattisesti jo viikon kuluttua haaverista.

Halosen mielestä ihmisten olisi myönnettävä julkisesti, etteivät ole samaa mieltä ääriliikkeiden kanssa. Muuten kyllä kävisi, mutta ei käy. Ihmiset ovat harvinaisen samaa mieltä ääriliikkeiden kanssa. Äärikorruptoitunut YK on ihan jees. Ilmavoimien kuljetushelikopteri on ihan jees. Äärimmilleen viritetty, kelvotonta ajattelua ja kertakäyttörojua tuottava talous- ja tuotantokoneisto on ihan jees. Persut on ihan jees sanoessaan ääneen sen, mitä kaikki ajattelevat: että olisi kiva kiivetä perse edellä takaisin puuhun, jossa puhutaan sitä viron ja suomen sekasotkua, josta kaikki tämä sotku sai alkunsa.

Vihapuhe ei varmaankaan tee hyvää, myönnetään. Mutta milloin tämä talvipesästään lehahtanut presidentti lehahtaa talvipesästään puhumaan suorasukaisesti luonnon tilasta, sanomaan ääriliikkeille ei, suututtamaan haaremiinsa pesiytyneet yritysjohtajat, ei siis kuten nyt, kun hän sanoo turvallisesti ei tilanteessa, jossa jokainen täysjärkinen sanoo ei, että ei kiitos, ei lisää maitoa kahviin, se on liian kuumaa, tai että ei kiitos, ei enää nuoriin kohdistuvia massamurhia.

On vaikeaa erottaa ääriliikkeet toisistaan. Luontoon kohdistuvaa hyväksikäyttöä ei kuitenkaan tarvitse erikseen merkitä maalipallolla. Ympäristörikosta ammatikseen tekevän lieron kyllä tuntee, vaikka olisi sattunut pudottamaan silmänsä Stockmannin kassalla muumilaukkuun.

Tai sitten ei tunne. Se on aina se toinen vaihtoehto.