Charles Darwin. Elämä ja evoluutio

Brittiläinen luonnontieteilijä Charles Darwin (1809-1882) on yksi modernin maailman tärkeimmistä tiedemiehistä. Teoriaa, jonka mukaan eliölajit ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta luonnonvalinnan kautta, pidetään perustellusti biologian peruskivenä.

Kartoitusalus Beaglen viisi vuotta kestänyt maailmanympärimatka oli keskeinen tapahtuma Darwinin elämässä. Yksi matkan päätavoitteista oli Tulimaan (Etelä-Amerikan kärki) kartoittaminen.

Darwinilta ei herunut ymmärrystä tulimaalaisille, joita hän nimitti ”barbaareiksi”, ymmärtämättä, kuinka hyvin tulimaalaiset olivat sopeutuneet paikallisiin oloihin. (Kieltämättä: vanhojen naisten laittaminen pataan nälänhädän uhatessa ei kyllä kuulosta kovin inspiroivalta…) James Cookin tutkimusmatkan aikoihin (1768-1771) tulimaalaisia intiaaneja verrattiin eläimiin.

Eurooppalaiset valloittajat asuttivat Tulimaan 1800-luvun puolivälissä, jolloin intiaanit alistettiin reservaatteihin. Kapinoivat intiaanit tapettiin. Vieraiden mukana saapuneet taudit tappoivat valtaosan tuhansista intiaaneista. Puhdasverisiä Tulimaan intiaaneja on tuskin enää nykyisin jäljellä.

Pertti Ranta: Charles Darwin. Elämä ja evoluutio. Teos 2011. 208 s.

Galápagos-saarilla Darwin törmäsi outoon ilmiöön: samoista kivilajeista ja ilmasto-olosuhteista koostuvilla saarilla – jotka sijaitsivat jopa näköetäisyydellä toisistaan – lajit poikkesivat toisistaan selvästi. Nykyisin tiedämme, että kysymys on adaptiivisesta radiaatiosta, ilmiöstä, jossa laji hajoaa luonnonvalinnan paineessa eri lajeiksi, jotka erikoistuvat ja sopeutuvat omiin ekolokeroihinsa.

Kustantaja esittelee teoksen ”yleistajuisena esityksenä evoluutioteorian synnystä rinnan Darwinin elämänvaiheiden kanssa. Ranta esittelee sen aatteellisen maailman, missä Darwin työtään teki, taustoittaa ja kuvaa Darwinin tutkimusmatkojen keskeiset vaiheet sekä hänen myöhemmän elämäntyönsä muotoutumisen.”

Olen eri mieltä. Kirja on sillisalaatti, jossa pompitaan ärsyttävän lyhytjännitteisesti aiheesta toiseen – aivan kuin käsikirjoitus olisi koostettu ikkunasta ulos heitetyistä, palasiksi revityistä, eri tyylillä kirjoittavien ihmisten laatimista muistiinpanoista, joita kukaan ei ole enää saanut oikeaan järjestykseen.