250 x Utöya

Päivystävän dosentin silmäkulmista vuotaa jotakin märkää. Anders Behring Breivik. Utöya. Vuosien valmistelu. Ei voi olla totta. On se. Ei voi.

Sivistynyt maailma, etunenässä öljybarbaarien Norja ja metsäbarbaarien Suomi, hiljenee minuutiksi. Pitkä aika olla raiskaamatta metsää tai menemättä kosteuttavaan öljykylpyyn. Voisivatko kerjäläiset pitää pahvimukiensa kanssa pienempää meteliä, että täällä voi hiljentyä!

Lakimies Geir Lippestad kertoo, että internetissä julkaistu yli 1500-sivuinen manifesti antaa jonkinlaisen kuvan Breivikin ajatusmaailmasta. Loogisesti seuraava ajatus on, miksi kustantajat julkaisevat poliitikoiden muistelmakirjoja painettuina, kun roskaa voi julkaista halvalla verkossa.

Oslon tuomiokirkossa pidettävään muistojumalanpalvelukseen osallistuvat kuningasperhe sekä koko hallitus ja puoluejohtajat. Kukaan ei muista, milloin kuningasperhe, hallitus ja puoluejohtajat ovat olleet viimeksi yhdessä koolla tilaisuudessa, jossa pääministeri Jens Stoltenberg puhuu sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Maapallon tieliikenteessä kuolee tänäkin vuonna 300 000 ihmistä. Tai 400 000. Tai jotain. Tarkkoja lukuja on vaikea saada. Kukaan ei välitä.

Kymmenet tuhannet kuolevat joka päivä nälkään. Se on 250 kertaa Utöya. Tarkkoja lukuja on vaikea saada. Kukaan ei välitä. Se kuitenkin tiedetään, että Norjan kuningasperhe, hallitus ja puoluejohtajat eivät ole nälkään kuolleiden joukossa. Jollakin ihmeen tuurilla nälänhätä ei kosketa Norjan kuningasperhettä, hallitusta ja puoluejohtajia.

Obama soittaa Norjaan. Omaba on musta mies. Afrikasta. Mustat välittävät kategorisesti. Soittavat jatsia, hymyilevät valtavilla valkoisilla hampailla, välittävät. Suuri sydän. Jos joku väittää, että Obama ei välitä, on rasisti. Norjassa muistetaan, että suuri musta valtiomies soitti Norjaan ja sanoi jotakin, poimi lauseita paperista, jotka oli tarkoitettu lausuttaviksi WWF:n yritysyhteistyötä syventävässä tilaisuudessa. WWF on järjestö, jolla on logona ironinen panda. Anteeksi. Ikoninen. Kun sille piirtää kyyneleet silmäkulmiin, ei voi olla ajattelematta maailman eläinten hätää, kaikkea sitä, mistä ei ilmastoidussa autossaan tarvitse välittää vähääkään.

Eläinten massasukupuutto. Elinympäristöjen pirstaloituminen. Itämeren kuolema. Breivik heittelee Utöyan rannassa ruumiita kivillä selvittääkseen, ovatko kaikki varmasti hengettömiä. Joko syödään! Ajateltiin laittaa tarjolle Monsanton Roundup-toleranttia soijaa.

Presidentti Tarja Halonen kömpi ulos talvipesästään. Ei tiedetä, mihin se meni.

Eteemme piirretään kuva, jossa panostamme sosiaalisen eriarvoisuuden purkamiseen, elämän perusarvojen kunnioittamiseen. Pelästymme. Heräämme. Tajuamme, että jossakin toisessa tilanteessa elämä todella voisi suistua raiteiltaan, voisimme elää sosiaalisesti oikeudenmukaisessa yhteisössä, tuhoamatta elämän edellytyksiä.

Presidentti Tarja Halonen kömpi takaisin talvipesään. Sillä oli kainalossa joku 1500-sivuinen manifesti.

Kai sentään Anders Behring Breivikiä voi verrata Pekka-Eric Auviseen, tai Matti Saareen? Ei voi. Helsingin Sanomien ulkomaan toimituksen esimiehen (Aittokoski, Heikki) mielestä Breivikin teko oli ”vielä hyytävämpi, vielä suunnitelmallisempi, vielä kieroutuneempi, vielä poliittisempi ja vielä tuhoisampi”.

Vielä enemmän Helsingin Sanomien ulkomaan toimituksen vielä enemmän esimies (Aittokoski, Heikki) kysyy, miten ihmisestä voi tulla hirviö. Vastaus on naurettavan helppo. Lukemalla Hesaria. Tai menemällä sinne töihin.

Anders Behring Breivik. Utöya.

Saimme herätä hetkeksi kollektiivisesta turtumuksesta, tilaisuuden välittää. Nykyisin on niin vaikea välittää. Kuinka sitä voisi vähän välittää?