1491 – Amerikka ennen Kolumbusta

Charles C. Mannin kirjan nimi voisi olla myös Holmbergin erehdys. Nuori jatko-opiskelija, Allan R. Holmberg, julkaisi vuonna 1950 sirionó-intiaanien elämästä klassikoksi nousseen tulkinnan, Nomads of the Longbow –teoksen, jonka mukaan sirionót elivät puutteessa ja nälässä, ilman vaatteita, kotieläimiä, soittimia, vailla kykyä sytyttää tulta tai laskea enempää kuin kolmeen. Holmbergin mukaan sirionót olivat eläneet 1 000 vuotta muuttumattomina, kunnes he kohtasivat eurooppalaiset ja pääsivät osaksi historiallisen kerronnan jatkumoa. (Vähän samaan tapaan Charles Darwin nimitti Tulimaan intiaaneja barbaareiksi ja James Cook eläimiksi.)

Holmberg ei ymmärtänyt, että  ihmiset, joita hän piti jäänteinä paleoliittiseltä kaudelta, olivat isorokon, influenssan ja valkoisten karjankasvattajien pirstoman kulttuurin vainottuja selviytyjiä. Mannin sanoin: ”Aivan kuin hän [Holmberg] olisi sattumalta törmännyt natsien keskitysleirin pakolaisiin ja päätellyt, että nämä kuuluivat kulttuuriin, joka oli aina kulkenut paljasjaloin ja nähnyt nälkää.”

Charles C. Mann: 1491 – Amerikka ennen Kolumbusta. Into Kustannus 2011. 560 s.

Todellisuus on yleensä tarua ihmeellisempää: Amerikan mantereelle ehkä jo 50 000 vuotta sitten siirtyneet asukkaat olivat rakentaneet kauan ennen Kolumbusta pengerteitä, kanavia, patoja, kala-altaita ja kohotettuja viljelypeltoja. Alkuperäiskansojen sytyttämistä tulipaloista riippuvainen, monimutkainen ekosysteemi oli omassa mittakaavassaan tehokas ja kestävä.

Jopa niinkin myöhään kuin vuonna 1987 oppikirja, American history: A Survey, kirjoitti intiaaneista näin: ”Amerikan mantereena tuntemamme maanosa oli vailla ihmiskuntaa ja sen aikaansaannoksia tuhansien vuosisatojen ajan. Noiden vuosisatojen aikana ihmisrodut kehittyivät, muodostivat yhteisöjä ja rakensivat orastavia kansalliskulttuureja Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa.” Uuden maailman eurooppalaiset edustivat sivilisaation syntyä ”paikkaan, jossa sellaista ei ollut”.

Tästä Mannin loistelias kirja kertoo: Kristoffer Kolumbuksen vuonna 1492 ”löytämästä” läpeensä muovatusta maanosasta, jossa asui enemmän ihmisiä kuin Euroopassa. Mexicoiden pääkaupungissa Tenochtitlánissa oli – toisin kuin eurooppalaisissa pääkaupungeissa – juokseva vesi ja puhtaat kadut. Amazonin alueen intiaanit viljelivät sademetsää (tuhoamatta sitä). Andien tiejärjestelmä ulotti inkojen vaihtoverkoston rannikolta vuoriston huipulle.

Jos Mannin teos on syväsukellus intiaanikulttuureihin ajalta ennen Kolumbusta, Rani-Henrik Anderssonin ja Markku Henrikssonin teos Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia (Gaudeamus 2010) tekee saman Kolumbuksen jälkeiselle ajalle.

Valituksen aihe olkoon kirjan pituus. Kun angloamerikkalainen kirjoituskone käynnistyy, sitä ei saa pysäytetyksi mikään – edes valkoihoinen karjankasvattaja.

Mannin kotisivut löytyvät täältä.