Tämä on viimeinen kirjoitukseni tälle sivustolle.
Tunnustan tässä kirjoituksessani sisälläni olevan vihollisen, joka ilmenee onnellisuuden tavoitteluna.
Pureudun tässä kirjoituksessani olemiseen itseensä pohtimalla aluksi Heideggerin ajatuksia käsitteestä ei-mikään.
Kohtaan tässä kirjoituksessani vapauden käsitteen, jota pidän kaikkein perustavanlaatuisimpana käsitteenä poliittisessa yhteisössämme.
Kerron tässä kirjoituksessani meditaatiosta ja siihen liittyvistä kokemuksistani.
Esittelen tässä kirjoituksessani syömistäni, koska syöminen on minulle luontoyhteyden kokemista, jolloin se on oleellisin osa omaa arkeani.
Esittelen tässä kirjoituksessani ekosofiaa henkilökohtaisena elämänkatsomuksenani.
Rakentelen tässä kirjoituksessani Rakkauden kysymystä. Intuitio, läsnäolo ja luontoyhteys ovat minulle yhtä ja samaa Rakkauden olemista.
Pohdin tässä kirjoituksessani syyllistämistä muutoksen esteenä. Väitän syyllistämisen pohjautuvan meissä kaikissa oleviin vietteihin.
Erittelen tässä kirjoituksessani omia toiminnan vaikuttimiani.
Pohdin tässä kirjoituksessani taitopankkia ja osallistumistaloutta mahdollisuuksina uuteen elämäntapaan.
Havaitsen ympärilläni "Yksityisalue - pääsy kielletty" -merkkejä, jotka viestivät yhteisen tilamme kaventumisesta, oman arkemme häviämisestä.
Osallistuin viime kuussa Tampereella järjestettyyn Tulevaisuuskylä -nimiseen tapahtumaan, jossa uteliaana kansalaisena esitin Tamp
Arjenryöstäjistä katalin on yksinkertaisesti kello. Kello tahdittaa arkeamme, sillä elämme sen mukaan vuorokaudesta toiseen.
Mikko Lehtosen kirjassa Merkitysten maailma kieli määritellään käytännölliseksi tietoisuudeksi, ihmisten väliseksi tietoisuudeksi, joka jakaa maailman eril
Kieli on eräs tekniikan laji, eikä se tietenkään ole arvovapaata.
Olen toiminut lukuisissa kansalaisjärjestöissä viimeisen puolentoista vuoden ajan uskoen parantavani maailmaa tällä tavoin oman arkeni ulkopuolella