Inhoan juhlapäiviä. Uuden vuoden aattona ärsyynnyn ilotulitusrakettien turhuudesta ja olen yleensä muutenkin ahdistunut, koska pelkään kaikkea sitä, mitä alkavana vuonna saattaa tapahtua.
Palaan vielä etätyöskentelyaiheeseen, kun huomasin päiväkirjamerkintäni viime vuoden syyskuulta:
Tästä päivästä olisi voinut tulla tosi raskas, mutta siitä tulikin hieno.
Usein kuulee väitettävän, että ongelmamme ovat miesten syytä. Naisia pidetään miehiä empaattisempina ja moni uskoo, että naiset tekisivät johtajina parempia päätöksiä.
Arjenryöstäjistä katalin on yksinkertaisesti kello. Kello tahdittaa arkeamme, sillä elämme sen mukaan vuorokaudesta toiseen.
Lukiessani kirjaa Lauman valta tämä tarina sai minut pysähtymään:
Helsingin Sanomat julkaisi pääkirjoitussivunsa Minne menet, metropoli –sarjassa 25.9.
Eilen vietettiin autotonta päivää, jonka tarkoituksena on saada ihmiset miettimään autoiluaan.
Tänään 22.9.2011 on vietetty autotonta päivää. Sen merkeissä olin vapaaehtoisena jakamassa Suomen Luonnonsuojeluliiton puolesta ruusuja Kampin metroasemalla joukkoliikenteen käyttäjille.
Mikko Lehtosen kirjassa Merkitysten maailma kieli määritellään käytännölliseksi tietoisuudeksi, ihmisten väliseksi tietoisuudeksi, joka jakaa maailman eril
Saan kirjoistani paljon lukijapalautetta. Se on aika harvinaista, sillä on paljon kirjailijoita, jotka eivät saa koskaan lukijapalautetta.
Helsingin Sanomien tiedesivulla oli 6.9.2011 arvio, että lokakuun lopussa meitä ihmisiä olisi jo seitsemän miljardia.
Kesän päättyessä olen muistellut lapsuuden kesiä. Ne muistuvat mieleen suloisina ja huolettomina. Parempina kuin aikuisuuden kesät. Lapsuuden kesiä sävyttivät kiireettömyys ja rauhallisuus.
Helsingin Sanomissa oli 3.9.2011 uutinen, jossa kerrottiin, että Helsingin Jätkäsaareen rakennettavan ekoyhteisötalon parkkipaikoista on noussut rahariita.
Kansalaiset lähtivät Espanjassa toukokuussa 2011 liikkeelle, pystyttivät telttakyliä, jotka puolestaan synnyttivät kansankokouksia vaatimaan osallistuvampaa demokratiaa.
Viime viikot ovat olleet antoisia. Olen saanut tehdä tosi mukavia asioita ja puhua luonnonläheisemmästä elämästä ja Irti oravanpyörästä -kirjan aiheista.
On kulunut seitsemän vuotta siitä, kun hidastin tahtia, hyppäsin oravanpyörästä ja muutin maalle ränsistyneelle sukutilalleni Hämeenkyrön Alhonlahteen.
Yleisradion Kuningaskuluttaja-ohjelman toimittaja otti allekirjoittaneeseen yhteyttä ja kertoi tekevänsä juttua lähiruoasta.
Kieli on eräs tekniikan laji, eikä se tietenkään ole arvovapaata.
Sivulla degrowth.fi on keskusteltu mistäpä muustakaan kuin keskustelusta. Seuraava on lainaus anonyymin kommentoijan mielipiteestä:
Olen toiminut lukuisissa kansalaisjärjestöissä viimeisen puolentoista vuoden ajan uskoen parantavani maailmaa tällä tavoin oman arkeni ulkopuolella