Taitopankki – uuden elämäntavan rakentaja

Pohdin tässä kirjoituksessani taitopankkia ja osallistumistaloutta mahdollisuuksina uuteen elämäntapaan. Parhaimman vaihtoehdon nykyiselle kulutuskeskeiselle elämäntavalle on esittänyt Ivan Illich kirjassaan Kouluttomaan yhteiskuntaan, jossa hän lausuu seuraavaa:

Uskon että toivomisen arvoinen tulevaisuus riippuu siitä, että määrätietoisesti asetamme toiminnallisen elämän kuluttajaelämän edelle, ja siitä että pikemminkin luomme elämänmuodon, joka tekee meille mahdolliseksi olla spontaaneja ja riippumattomia ja kuitenkin yhteydessä toinen toisiimme, kuin elämänmuodon, joka vain sallii meidän tehdä ja tuhota, tuottaa ja kuluttaa - elämänmuodon, joka on vain pysäkki matkalla kohti ympäristömme autioitumista ja saastumista.

Illich rinnastaa koululaitoksen kuluttamisen ensimmäiseksi tarjoajaksi, sillä kouluissa kulutetaan koulutusta sen sijaan, että keskiössä olisi oppilaiden oppiminen. Niinpä Illich vetää yhtäläisyyden siten, että opiskelusta on muodostunut vain opintosuoritteiden keruuta. Koululaitoksesta puuttuu toiminnallinen ja osallistuva puoli kokonaan, joten kestävämpi elämäntapa vaatii kouluttomuutta. Näitä ajatuksia käytäntöön rakentelee taitopankki, taitojen vertaisjaon verkosto, joka yhteistää (engl. share) ihmisten kesken erilaisia käytännön taitoja. Alkuvuodesta Tampereella aloittanut ensimmäinen verkosto on pitänyt yhteyttä pääasiassa sähköpostilistan välityksellä. Tähän mennessä "taitopankkilaiset" ovat laittaneet ruokaa, vaeltaneet metsässä, idättäneet, korjanneet polkupyöränkumeja, painaneet paitoja, kokoontuneet kriittiseen lukupiiriin, harjoittaneet yhteistyötaitoja lautapelin avulla, harrastaneet sekä vesi- että palstaviljelyä ja opetelleet moottorisahan käyttöä. Kattokäsitteenä (engl. concept) taitopankki ei kuitenkaan ole vain verkosto vaan toimintatapa, joka mahdollistaa Illichin toivoman toiminnallisen elämänmuodon.

Taitopankki on virheellisesti ymmärretty järjestömäiseksi rakenteeksi, vaikka tosi asiassa kyse on uudesta ja kokonaisvaltaisesta elämäntavasta. Tamperelaista verkostoa ei tule sekoittaa ajatukseen toimintamallista, jossa jokainen kaveriporukka muodostaa itse oman taitopankkinsa. Uusi elämäntapa tarkoittaa hyppyä kulutusyksiköistä osallistuvien yksilöiden yhteisöön. Taitopankki on yksinkertaisesti osallistumista, yhdessä tekemistä.

Taitopankin perustana on aatteisiin ja järjestöihin sitoutumaton, matalan kynnyksen osallistumistapa. Taidot ovat ymmärrettävissä yhteisvarana, sillä taidot syntyvät ja kehittyvät yhteisöllisten käytäntöjen kautta. Arvopohjana on uskomus siitä, että jokainen ihminen syntyy yhteisöön ja näin ollen ihminen on käsitettävä aina yhteisön jäsenenä. Kilpailu- ja yksilökeskeisyyden sijaan on tärkeää korostaa yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä siten, että yksilö kehittää itseään sekä yksilönä itsenään että yhteisön jäsenenä. Taitojen oppiminen toteutuu vertaisuuden periaatteen kautta, jolloin ihmiset ovat yhdenvertaisia keskenään. Taitopankilla ei ole johtajia, sillä ihmiset opettavat taitoja toisilleen ja/tai opettelevat niitä yhdessä. Näin jokainen sekä opettaa että oppii. Todellinen köyhyys on taitamattomuutta, osaamattomuutta, kun todellinen rikkaus on taitamista, osaamista. Esimerkiksi äärioloissa ihmisillä ei ole mitään muuta kuin taitonsa ja läheiset ihmisensä, joten taitojen opettelu ja yhteisöllisyys ovat suunnattomia voimavaroja.

Taitopankin viitekehyksessä puhutaan vertais- tai solidaarisuustaloudesta. Nämä ovat kuitenkin määritelmällisesti laajoja käsitteitä, joten tarvitsemme tarkempaa erittelyä. Taitopankissa on yksinkertaisesti kysymys yhteisön jäsenten osallistumisesta talouden rakentamiseen ja päätöksentekoon. Taitopankin lisäksi kotitalous on parhaimmillaan malliesimerkki osallistumistaloudesta, jossa päätöksiä ja arjen askareita ovat tekemässä kaikki ihmiset. Toisin kuin markkinataloudessa, jossa pääoma sanelee ainevirtojen liikkeet. Suunnitelmataloudessa taas tiede tai muu vastaava uskomusjärjestelmä määrittelee päätöksiä.

Kari A. Hintikka muodostelee osallistumistalouden käsitettä julkaisussaan Johdatus osallistumistalouteen - internetin uusia taloudellisia toimintaympäristöjä, mutta rajaa sen varsin tiukasti hyödyllisten tuotteiden luomiseksi, jota edeltää yhteisöllinen toiminta tietoverkoissa. Tämä määritelmä on turhan suppea esittäen osallistumisenkin pelkästään osallistumisena kulutettavien tuotteiden tuottamiseen. Harppaus tästä pidemmälle tarkoittaa sitä, että osallistumisen kautta arjen toiminnot ovat valittavissa ja muokattavissa uudelleen. Erilaiset aikapankit ovat myös hyviä esimerkkejä osallistumistaloudesta.

Äänestäminen on myös nähtävissä kulutuksena, missä äänestäjä antaa äänensä vallitseville rakenteille. Äänestäjä valitsee valmiiksi muotoillusta äänestystuotteesta, jossa on siististi paketoituna vaalitavat, vaalipiirit, puolue- ja ehdokasvaihtoehdot. Äänestys on ikään kuin palautteen pyytämistä asiakkailta. "Mielipiteesi on meille tärkeä" -latteudet kertovat osaltaan hallitsijoiden ja palvelijoiden välisestä vastakkainasettelusta. Verojen maksaminen on rinnastettavissa samaan näytelmään, jossa erilliset päättäjät muokkaavat verorahojen turvin arkemme olosuhteita mieleisekseen tai heidän oletukseensa meidän mieleisestämme. Meille on toki taattu näennäinen kuulemismahdollisuus esimerkiksi kaavoitusasioissa. Me juurikin kulutamme tuotteita tai palveluita, mutta emme osallistu. Kyse on vain siitä haluammeko osallistua oman arkemme rakentamiseen vai emme. Kuluttaja/äänestäjä/veronmaksaja eli (kapitalismin) palvelija ottaa arjen muualta annettuna. Arjenvaltaaja eli osallistuva ihminen rakentaa ja täten valtaa arkensa itse. Osallistumistalous on se toimintaympäristö, jossa arjenvaltaaja on kotonaan, ja taitopankki on yksi mahdollisuus lähestyä tätä sekä uutta että osallistavaa elämäntapaa.

http://puunhalaaja.wordpress.com/