Kello arjen tahdittajana

Arjenryöstäjistä katalin on yksinkertaisesti kello. Kello tahdittaa arkeamme, sillä elämme sen mukaan vuorokaudesta toiseen. Luonnollinen elämänkierto ei määritä untamme, auringonvalo ei kerro meille milloin töitä tehdään. Kaiken tämän korvaa kello, joka löytyy huomaamattamme esimerkiksi mikroaaltouunista, radiosta, tietokoneesta, puhelimesta tai katupylvääseen kiinnitettynä. Ajan mittaaminen on erottamaton osa länsimaalaista elämäntapaamme ja poliittista yhteisöämme. Emme saakaan enää kiinni läsnäolon tärkeydestä ja oman elämämme elämisestä, koska ajatuksemme ovat aikaan sidottuja, joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Emme kuitenkaan ymmärrä, että markkinatalous tarvitsee minuutteja, ihminen ei. Itse otin seinäkellostani pois minuuttiviisarin ja teippasin sen jääkaapin oveen tarpeettomana. Kyllä puolen tunnin tarkkuus riittää, sillä ehtiihän siinä hyvin vielä linja-autoonkin. Elämänkierto rauhoittuu, kun saa itse määrittää tekemisiään minuuteista riippumatta. Palkkatöihinkin riittää, että tulee tasalta ja lähtee tasalta. Minuuttien mittaaminen on kuitenkin tehokkuutta, joten halutessasi hengähtää, sinun on helpompi antaa ajan kulua kuin seurata sitä. Vanha sananlaskuhan on, että odottavan aika on pitkä. Voimme havaita, että vain aikaa seuraavalle aika on olemassa.

Nykyistä elämäntapaamme leimaa myös mieletön tarve töiden tekemiselle. Tällainen itsensä toteuttaminen ajallisena suoritteena mitattavan pakonomaisen työn kautta tekee ihmisestä raunion. Vanha sanonta lausuu myös, että ensin työ, sitten huvi. Toisaalta voitaisiin ajatella, että ensin huvi, sitten työ, jotta ylipäätään jaksaisimme tehdä töitä. Tällä hetkellä teemme vain töitä voidaksemme mennä lomalle, irrottautumaan kellosta.

Länsimaalaista elämänymmärrystämme riivaa myös aikakäsityksemme. Ajattelemme, että aika on jotakin jonossa tapahtuvaa, sarja peräkkäisiä tapahtumia. Emme ymmärrä, että erottaessamme hetket toisistaan me menetämme ne. Muissa elämäntavoissa aika käsitetään kehämäisenä, jossa ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta muuta kuin tässä hetkessä. Yrjö Kallisen mukaan ikuinen elämä on hetkessä elämistä, sillä silloin aikaa ei ole. Hetki on ikuisuutta. Kelloon vilkuilu estää meitä nauttimasta rakkaimpiemme seurasta. Elämällä minuuttien mukaan me tosi asiassa menetämme kaiken ympäriltämme, kaiken itsellemme tärkeän, ja huomaamme sen vasta, kun on liian myöhäistä. Elämällä hetki kerrallaan saamme sen kaiken, jota pakenemme mittaamalla elämäämme kellolla. Kiireisen elämän ja jatkuvan menestymisen paineen sijaan voisimme vain tuudittautua toistemme seuraan. Voisimme tarttua toisiamme käsistä, kun meiltä vielä sellainen onnistuu ilman ajanottoa. Tehkäämme arjestamme minuuteista vapaa alue ja eläkäämme kellotta niin kauan kuin mahdollista.

http://puunhalaaja.wordpress.com/