Ihmisiltä pääsy kielletty!

Olin torstaina 29.3. Laajasalon kirkolla, kun luontovalokuvaaja, kaupunginvaltuutettu Jarmo Nieminen kertoi sanoin ja kuvin Helsingin salaperäisestä saaristosta. Suurin osa kuvista oli otettu Santahaminassa, josta harjoitusammuntojen pauke kuuluu Vuosaaressa sijaitsevaan kotiini asti. Kuvia ottaessaan Nieminen on joutunut laittamaan itsensä likoon konkreettisesti: lammessa uiva kyykäärme on tallennettu lähietäisyydeltä vedessä.  Saaren eläimiä Nieminen kutsuu ystävikseen. Hän on totuttanut niin pöllöt kuin hylkeetkin itseensä niin, että pääsee kuvaamaan niitä melkein vierestä.

Kuvista välittyvä luonnon monimuotoisuus yllätti – en ollut tiennyt, että tällaista löytyy melkein Helsingin keskustan tuntumasta. Niemisellä on Santahaminan runsaalle lajistolle selitys: ampuminen ei haittaa eläimiä silloin, kun se ei kohdistu niihin. Pikemminkin taisteluampumarata on mahdollistanut Santahaminan kasvillisuuden ja eläimistön. Rata suojavyöhykkeineen on pysyvää liikkumiskieltoaluetta. Koska ihmisen kohtaaminen on suurin uhka lajille kuin lajille, on ampumaradan suojavyöhykkeestä liikkumiskiellon ansiosta kehittynyt monimuotoisuuden reservaatti.

Ampumaradan tuntumassa otettuja kuvia katsellessa mieleeni tuli televisiodokumentti Tshernobylin eläimistä. Koska onnettomuusalueelle on ihmisiltä pääsy kielletty, on sinne ihmisen aiheuttaman häiriön puutteessa muodostunut lajistoltaan runsas luonto. Radioaktiiviset hirvet, karhut ja sudet saavat Tshernobylissä olla rauhassa metsästäjiltä. Seudulla elää myös sellaisia eläinlajeja, jotka muualla maailmassa ovat uhanalaisia.

Tiedemies James Lovelock on pohtinut asiaa omalla ravisuttavalla tavallaan kirjassaan The Revenge of Gaia. Hän on esittänyt, että ehkäpä paras turva luonnon monimuotoisuudelle olisi levittää ydinjätettä sademetsiin ja muille sellaisille alueille, joita tulisi suojella ihmisiltä. Hänen mukaansa radioaktiivisuus kyllä mahdollisesti lyhentää kasvien ja eläinten elinkaarta, mutta muodostaa niille kuitenkin huomattavasti pienemmän uhan kuin ihmistoiminta.

Biodiversiteetin hupeneminen on suurin ongelmamme ilmastonmuutoksen ohella (ja siihen liittyen). Taisteluampumaratojen suojavyöhykkeillä ja ydintuhoalueilla luonto kehittyy nopeasti monimuotoiseksi. Tarvitsemmeko ongelmien ratkaisemiseksi siis lisää taisteluampumaratoja ja ydinonnettomuuksia vai olisiko ihmisvapaita suoja-alueita mahdollista perustaa ilman niitä?

Palaute: hlylinen(at)gmail.com