Hyvästi Nokia
Nokia vaihtoi pääjohtajaa. Uutta odotettiin kuin messiasta. Tulikin antikristus. Ainakin mikäli asiaa tarkastelee yhtiön omistajien ja työntekijöiden kannalta. Pääjohtajan ensimmäinen esiintulo oli uskomaton: Nokia on kuin palava öljylautta, josta täytyy hypätä pois. Seuraava kommentti jatkoi samaa linjaa: softamme on väärä, on hankittava uusi. Sanoma oli sama kuin olisi sanonut: nykyiset puhelimemme ovat ala-arvoisia tekniikaltaan, älkää ostako niitä. Mielenkiintoista seurata miten markkinat reagoivat. Kumma, jos ei myyntiluvut romahda pörssikurssin tavoin.
Joka tapauksessa näyttää siltä, että Nokian tarina suomalaisena ilmiönä on lopussa. Työpaikoista yhä pienenevä osa tulee jäämään Suomeen. Omistus on kadonnut jo kauan sitten. Suomen valtion olisi pitänyt sijoittaa maalle niin tärkeän yhtiön tukemiseen käytetyt miljoonat sen osakkeiden hankintaan eikä antaa niitä vastikkeettomasti. Näin olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa yhtiön päätöksentekoon.
Microsoft-liiton mukana katoaa Nokiasta yksi tärkeä kilpailuvaltti, puolueettomuus. Microsoft on amerikkalainen yhtiö ja kantaa sen mukana USA: ulkopolitiikan rasitteet erityisesti islamilaisessa maailmassa, mutta myös latinalaisessa Amerikassa, Intiassa ja monessa muussa maankolkassa.
Nokian romahdus ei välttämättä ole huono asia Suomelle. Nokia on ollut maamme kokoon nähden liian suuri ja vaikutusvaltainen yhtiö. Se on rapauttanut kansanvaltaa sikäli mikäli siitä muutenkaan on jotain jäljellä. Nokia on painostanut eduskuntaa säätämään mieleisiään lakeja. Kun Nokian pääjohtaja sanoi, että suurituloisten verotusta pitää laskea, niin sitä laskettiin. Huolimatta siitä, että hallituksessa tuolloin olleet puolueet lupasivat vaalikampanjoissaan päinvastaista.
Nokian romahdus tekee aluksi epäilemättä kipeää, mutta toivottavasti palauttaa suomalaiset pilvilinnoista jälleen maanpinnalle. Älkäämme unohtako Maammelaulun enteellisiä sanoja: ”On maamme köyhä ja siksi jää.”
Kommentit
Katajainen kansa?
Nokia-ilmiön kriittistä tarkastelua pidetään yleisesti maanpetturuutena. Niin paljon käytännön hyvää kuin yhtiö on työpaikkojen yms. kautta tuonutkin ihmisille, minun on ollut vaikea yhtyä siihen hurraamiseen ja henkselien paukutteluun, joka on maassamme tullut kansallishengeksi.
Suhtautumiseni ei johdu pelkästään käsityksistäni teknokratian ekologisista ja sosiologisista seurauksista ja tiedosta siitä, että kuplat aina puhkeavat ja aiheuttavat silloin paljon kurjuutta. Olen myös ollut huolissani Nokian vaikutuksesta suomalaisten itsetuntoon ja identiteettiin. Jos niiden juureksi tulee kännykkä, on katajainen kansamme alentanut ja myynyt itsensä. Metsäläiskansa on paljon upeampi nimitys ja henki kuin Nokialandia.
Eli samoja asioita olen pohtinut kuin Hannukin.
Pieni anekdootti pilvilinnoista. Isävainaani kotikylässä Jepualla oli joskus 1900-alkupuolella rakennettu koskeen uusi, uljas pato voimalaitosta varten. Se kuitenkin sortui seuraavan kevään jäidenlähdössä. Paikallisen lehden viisas päätoimitta kirjoitti lehden pääkirjoituksessa tästä kylälle suuresta katastrofista ja lopetti juttunsa näin: "On parempi, että rakannamme vain pilvilinnoja, sillä se ei tule niin kalliiksi, kun ne sortuvat."
Näistä näkökulmista olisi hyvä, jos Nokia palaisi juurilleen ja keskittyisi hyvien kumisaappaiden ja polkupyörän renkaiden valmistuksen.
Muuten, eräs suomalainen yhtiö jota arvostan on Arabia. Se on pysynyt uskollisena linjalleen ja valmistaa edelleen suomalaisille niin rakkaita astioita arkeen ja hieman juhlaankin.
Göran
Brändeistä
Mutta eikös se Arabiakin ole kaikessa hiljaisuudessa siirtänyt tuotantoaan halpamaihin? Näin muistan Kauppalehdestä lukeneeni?
Mutta samansuuntaisia ajatuksia Nokiasta minullakin. Sitä ei saa kritisoida. Aivan kuin Jorma Ollilaa ei Nokian-aikanaan (saako vieläkään?) kritisoida.
Aasinsilta tuohon Göraninkin mainitsemaan kansallishenkeen: rallikuskit ja muut moottoritörpöt ovat sellaisia, joita yleisesti nostetaan tämän maan ylpeyksiksi. Että kun siellä Japanissakin tunnetaan tämä Grönlund (?) ja "maailman nopein kansa". Hävettää.
Tietoa vai informaatiota?
Kirjoitin vuosia sitten Hesariin mielipidekirjoituksen, jossa jaoin yhteiskunnat kolmeen alalajiin: tietoyhteiskuntiin, informaatioyhteiskuntiin sekä informaatioteknologiayhteiskuntiin. Ehdotin, voisiko Suomi olla informaatioteknologiayhteiskunta: meillä on nerokkaita laitteita (= teknologia), joiden avulla voimme viihdyttää itsemme tunnottomiksi (= informaatio). Yritin samalla hiukan valaista termien "tieto" ja "informaatio" sisältöjä: tieto on jalostettua informaatiota. Informaatio ei toisaalta muutu tiedoksi, vaikka sitä välitettäisiin hienoilla laitteilla. Nokia kuitenkin on työnsä tehnyt. Kravattiin pukeutunut suomalainen uskoo, että aasinp***a muuttuu hunajaksi, jos suodattimena käytetään kännykkää.
Nokia-ilmiö on muokannut suomalaista tajuntaa peruuttamattomalla tavalla. Meistä on tullut kritiikittömiä, saamattomia vätyksiä, jotka eivät jaksa kävellä kauppaan, jos se on yli sadan metrin päässä.
Tervehdin ilolla päivää, jolloin meille suomalaisille kerrotaan, että latu takaisin metsään on auki: Nokia lähtee. (Se päivä ei ole enää kaukana.) Jos ekokatastrofia kiihdyttävää öljyparonia hallituksensa kaulakuvana pitävä yhtiö edustaa kehitystä, tiedostavan kansalaisen tehtävä on sanoa itsensä irti kehityksestä.
Jouko Kämäräinen
Kirjoita uusi kommentti